Viime viikonloppuna järjestettiin Tampereella puistofiesta, jossa esiteltiin erilaisia harrastuksia, joita Tampereella voi harrastaa. Puolueet olivat koottuna yhden pöydän taakse – teemalla politiikka harrastuksena. Politiikka harrastuksena kuulostaa hassulta, koska politiikka ei koskaan ole tuntunut minulle harrastukselta, vaan tavalta olla tässä yhteiskunnassa ja maailmassa.
En koe politiikkaa myöskään elämäntapana. Penkkiurheilu ja urheilutoiminnassa mukana oleminen on elämäntapa, mutta politiikka on tapa olla. Mietin myös, että millaisella iskulauseella kaupata politiikkaa harrastukseksi: Hei, tule pelastamaan palava maapallo, pikkusen myöhässä ollaan, mutta kannattaa tulla talkoileen. Tai että, sinulla on tässä politiikassa kaverina ihmisiä, jotka eivät usko tieteeseen, mutta mitäs siitä, haasteita pitää elämässä olla. Politiikka harrastuksena ei ole kovinkaan mediaseksikäs.
Tässä vaiheessa herää kysymys, mitä politiikka edes on. Määrittelen itselleni, että politiikka on yhteiskunnan rakentamista ja muokkaamista yhdessä toisten ihmisten ja yhteisöjen kanssa, erilaisista lähtökohdista ja tavoitteista käsin. Politiikka on erilaisia pieniä ja suuria konflikteja politiikan kaikilla tasoilla, missä on valtaa ja missä valtaan halutaan vaikuttaa. Se on sitä eduskunnassa ja kansalaisjärjestöjen ja kansanliikkeiden sisällä. Politiikka on paitsi parlamentaarista, myös ulkoparlamentaarista.
Politiikka ei ole jotain sellaista, josta voisi itse päättää olla ulkopuolella. Kaikki on lopulta poliittista, tiede, viihde, urheilu, kirjallisuus, musiikki ja niin edelleen. Vaikka ihmiset eivät tunnusta tai tunnista edustavansa mitään poliittista viiteryhmää, he ovat osa tätä yhteiskuntaa ja jonkun yhteisön ja maan (tai maiden) kasvattamia, ja se kaikki näkyy tavalla tai toisella meissä kaikissa. Väitän, että on äärimmäisen vaikeaa irrottautua yhteiskunnasta ja politiikasta. Se, ettei lue uutisia ja jättää äänestämättä, ei ole vielä irtautumista politiikasta. Jos käyt kaupassa ja kuljet kaduilla, olet osa yhteiskuntaa ja politiikan vaikutuksen piirissä. Miten kaupat ovat auki ja miten kylän ja kaupungin kaduista pidetään huolta, on tulos poliittisista päätöksistä.
Vaikka elokuu on kesäkuukausi ja syksy vasta tulossa, uskallan silti ehdottaa syksyksi uutta tekemistä. Ensi keväänä on sekä kuntavaalit että aluevaalit. Jos haluat olla mukana päättämässä yhteisistä asioista ja myös toisten asioista, niin on aika lähteä mukaan vaaleihin. Päätöksenteko aluevaltuustossa ja kunnanvaltuustossa on päätöksentekoa asioista, jotka koskettavat itseä, mutta enemmän siellä päätetään asioista, jotka eivät välttämättä kosketa koskaan itseään. Siksi päättäjiksi tarvitaan ihmisiä, jotka näkevät omaa napaa pidemmälle.
Jos ehdokkuus kiinnostaa, laita viestiä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kolmas varapuheenjohtaja, Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.
Erittäin hyvin puhuttu Minna.🩷 Itsekin kannustan lähtemään ehdolle. Etenkin kuntapolitiikassa tarvitaan ihmisiä erilaisista lähtökohdista ja tilanteista, jotta tuo Minnankin mainitsema ”oman navan eli oman edun” politiikka ei toteudu.