Maan hallitus vähät välittää päätöstensä kauaskantoisista vaikutuksista kurjistavaa leikkauspolitiikkaa toteuttaessaan. Tämä näkyy myös kaupunkipolitiikassa: hallitus on tehnyt lukuisia päätöksiä, jotka heikentävät kasvavien kaupunkiseutujen kykyä vastata kasvun aiheuttamiin haasteisiin.
Suurilla kaupunkiseuduilla politiikassa vallitsee tietynasteinen yhteisymmärrys siitä, että asuntotarjonnan on oltava riittävää ja monipuolista, segregaatiota on torjuttava ja joukkoliikenteeseen on panostettava. Puolueiden keinovalikoimat näissä aihepiireissä vaihtelevat runsaasti, mutta tavoitteista puolueiden enemmistö tapaa olla yksituumaista.
Orpon-Purran hallituksen toimet ovat kapuloita näiden tavoitteiden toteutumisen rattaissa. Hallitus käy nyt monen rintaman taistoa kaupunkiasumisen laatua ja erityisesti pienituloisia kaupunkilaisia vastaan.
Sosiaaliturvan leikkausten johdosta yhä useamman kaupunkilaisen taloudellinen tilanne on käynyt kestämättömäksi. Ulosottolaitoksen tietojen mukaan häätöjen määrä on noussut Tampereella 44 prosenttia. Teimme valtuutettu Mikko Aaltosen kanssa aiemmin syksyllä valtuustokyselyn, johon saamamme vastaus konkretisoi tilanteen kriisiytymisen: asumisen ongelmissa apua tarjoavan asumisneuvonnan tarve on kasvanut räjähdysmäisesti ja palvelun resurssit riittävät enää vain kaikkein kiireisimpien tapausten hoitamiseen. Jopa yhä useammalla työssä käyvällä on vaikeuksia selviytyä vuokranmaksusta.
Tilanne on paitsi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta kestämätön, myös työllisyyspolitiikan kannalta katastrofaalinen: jos tavallisella palkansaajalla ei ole enää varaa asua kaupungeissa, miten voimme löytää työntekijöitä kriisiytyneille sosiaali- ja terveysaloille sekä varhaiskasvatukseen?
Jos tilanne onkin nyt vaikea, pidemmällä aikavälillä se käy asumisen hinnan nousun johdosta vielä vaikeammaksi, sillä hallituksen päätösten myötä kohtuuhintainen asuntorakentaminen vähenee. Erityisryhmien asumiseen myönnettävää rahoitusta leikataan, asumisoikeusasuntorakentamisen lainoitus lakkautetaan ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa varten myönnettävää ARA-rahoitusta vähennetään. Hallitus jättää asuntopolitiikan markkinoiden riepoteltavaksi, mikä väistämättä nostaa vuokratasoa erityisesti suurissa kaupungeissa. Samalla on heikentyy kaupungin mahdollisuudet edistää sekoittavaa asuntopolitiikkaa, jolloin alueet eriytyvät tulotason mukaan entistä vahvemmin.
Tuorein hallituksen tuskastuttava typeryys johtaa Tampereen seudun ratikkalinjaston laajenemisen hidastumiseen. Pirkkala-Linnainmaa-raitiotieyhteydestä on määrä päättää molempien kaupunkien valtuustoissa lokakuussa, mutta nyt on varmistunut, että valtionrahoitus jää roimasti toivottua ja luotettua pienemmäksi. Sen johdosta hanke täytyy vaiheistaa, ja aiotut päätepysäkit sekä Pirkkalassa että Linnainmaalla on mahdollista saavuttaa vasta kaukana tulevaisuudessa. Raitiotie on osoittanut tarpeellisuutensa ja sen hyödyt ovat oleellisesti ennakoituakin merkittävämmät. Siitä huolimatta hallitus rakentaa esteitä raitiotieverkoston laajentamisen eteen. Samaan aikaan joukkoliikenteen arvonlisäveron korotus ja valtion joukkoliikennetukeen tehtävät leikkaukset voimistavat paineita lippuhintojen korottamiselle.
Jokaisen kaupunkipolitiikkaa seuraavan olisi aiheellista kysyä, miksi kokoomus saa ajaa kaksilla rattailla. Siinä, missä paikallisesti kokoomus profiloituu raitiotien laajentamisen edistäjänä, esittää huolta segregaatiosta ja puhuu hoiva-alojen työvoiman saatavuudesta, valtakunnallisesti se vaikuttaa tekevän kaikkensa, jotta näitä ei voida paikallisesti edistää. Tulevat kuntavaalit ovat myös luottamusäänestys hallituspolitiikasta, ja Tampere tarvitsee vahvan vastavoiman hallituksen kurjistavaa politiikkaa vastaan.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.