Jokainen metsä- ja järvenrantaretkiä tehnyt tietää, että mieli lepää ja keho virkistyy luonnossa. Kerrostaloasujat nauttivat, kun pihalla on varjostavia puita ja kodin nurkalta voi alkaa pieni polku vihreyteen. Kaupunkien puistoissa eletään vuodenaikoja tosiksi istuskellen ja lenkkeillen.
Tässä kaikessa ei ole kyse vain kepeästä viihtyvyydestä ja satunnaisista elämäniloista, vaan tuoreen Luonnonvarakeskus Luken raportin mukaan myös todellisista terveysvaikutuksista ja myönteisistä seurauksista kansantaloudelle. Raportissa Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys kootaan yhteen ja arvioidaan pohjoismaista tutkimusta viimeisimmän parinkymmenen vuoden ajalta luontoympäristöjen ja terveyden suhteesta.
Raportin mukaan näyttö luontoympäristöjen hyödyistä aikuisten mielenterveydelle sekä niistä aiheutuville kuluille on selkeää. Aikuisten pääsy viheralueille näyttäisi myös suojaavan lihavuudelta tai ylipainolta sekä tyypin 2 diabetekselta. Tutkimustulosten mukaan säännöllinen kontakti luontoympäristön hyviin mikrobeihin voi myös muuttaa ihmisen mikrobiomia eli kehoomme kuuluvaa bakteeristoa terveydelle edulliseksi. Raportissa myös todetaan luontoympäristöjen terveystaloudellisen arvon olevan Suomessa jopa miljardeja.
En voisi olla Luken raportin kirjoittaneiden asiantuntijoiden kanssa enempää samaa mieltä lukiessani, että tutkimusnäytön perusteella kaupunkialueiden kaavoituksessa ja rakentamisen ohjauksessa luontoympäristöjen terveysvaikutukset tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin.
Itse olen pitkään pohtinut Tampereen Lentävänniemessä ja vanhassa betonikerrostalossa asuvana, että tietystä karuudestaan huolimatta 60- ja 70-luvuilla lähiöt rakennettiin usein luontoa, tilaa ja ilmansuuntia kunnioittaen. Talojen vieressä on pieniä metsiköitä. Isotkin kerrostalot on aseteltu tonteille niin, että ne eivät varjosta toisiaan. Aamukahvia juodaan keittiönpöytien ääressä idästä nousevan auringon valossa. Täällä Lentävänniemessä ja esimerkiksi Tesomalla pääsee myös monesta kohdin muutamalla askeleella järvenrantaan. Yhdyskuntasuunnittelu ja arkkitehtuuri eivät aiemminkaan varmasti olleet vailla puutteita, mutta 60- ja 70-lukujenkin lähiörakentamisesta voisi vieläkin oppia. Kun Tampereella tehdään nyt paljon tiivistävää täydennysrakentamista, vaarana on samalla monen alueen luontoarvojen ja ominaislaadun menettäminen.
Tiesittekö muuten, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus terveelliseen ympäristöön ja että julkisen vallan tehtävä on turvata se? Luken raportti muistutti tästä kuten myös siitä, että kaavoituksessa ei nykyisin ole viheralueiden tai puuston määrän suhteen selkeitä tavoitteita tai mittareita. Tarvitsemme niitä sekä luontoa säästävää rakentamista ja viheralueiden kehittämistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisenkin näkökulmasta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa ja Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.