Alue- ja kuntavaalien aikaan aluevaaleista keskusteltiin jokseenkin ympäripyöreästi koko Suomessa. Olin itse ehdolla vain aluevaaleissa ja seurasin aluevaalikeskustelua myös sosiaali- ja terveydenhuollon poliittisen talouden tutkijana. Äänestäjien kanssa keskustellessani kävi ilmi, että jopa muutoin politiikkaa aktiivisesti seuraavat kokivat aluevaalit hankalaksi. Ei tiedetty mistä päätetään ja miten, tai miksi päätettävät asiat ovat tärkeitä.
Tulipa vastaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät tienneet, että käynnissä oli kahdet vaalit, tai että aluevaaleissa omaa ehdokasta voi äänestää koko Pirkanmaan alueelta. Monenlaista epätietoisuutta raportoitiin lopulta jopa äänestyspaikoilta. Aluevaaleissa vääriin lappuihin kirjoitettujen hylättyjen äänien määrä oli valtava, joskaan ei yllätys. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse hävetä, eikä ketään kuulu syyttää siitä, että aluevaalien ymmärrys on vielä ohutta. Aluevaltuustoissa on kyse täysin uudesta demokratian tasosta. Ei voida olettaa, että kukaan meistä tietäisi tuosta vaan, mistä äänestetään ja miten tulisi toimia.
Tilanne vertautuu noin vuoteen 1909: kansalaiset ovat pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa vetäneet punaista viivaa lappuun, ja nyt pitäisi sitten kaiken olla selvää kuin pläkki. Näin ei tietenkään ole, eikä voikaan olla. Tiedon puutteesta syyttävä sormi kääntyy helposti median rooliin ja tiedottamiseen: Aluevaalikeskustelut ja uutisointi, silloin kuin niitä oli, olivat usein jokseenkin sekavia, joko liian monimutkaisia tai yksinkertaistuksia.
Vaalitenteissä menivät puurot ja vellit sekaisin, kun puolueiden välisiä eroja tentattiin samanaikaisesti alue- ja kuntapolitiikassa, sotkien lopulta keskustelu hallituspolitiikkaan tai sen kritiikkiin. Tähän syyllistyimme varmasti ajoittain myös me kaikki ehdokkaat. Ainakin itse nostan lapaa pystyyn virheen merkiksi.
Tutkijan ja alan erityisasiantuntijan hattu päässä pohdin välillä myös sitä, olivatko pääosin Helsinkiin keskittyneet politiikan toimituksetkaan aivan perillä – tai edes kiinnostuneita – aluevaaleista ja sosiaali- ja terveydenhuollon monimutkaisesta politiikasta? Helsingissähän ei aluevaaleja käydä. Valtakunnan medioissa tuntui olevan useampia uutisia siitä, miksi aluevaaleilla ei oikeastaan ole edes merkitystä ja ihmisiä ei kiinnosta kuin siitä, miksi pitäisi kiinnostaa. Syy aluepoliittisen keskustelun huonoon tasoon tai sen puuttumiseen ei kuitenkaan ole yksin mediassa. Koska kyse on demokratiasta, sekä vastuu että valta toimia on meillä kaikilla. Se kuuluisa ”joku” olemme me, yhdessä. Jos halutaan, että aluevaltuustoissa tehtävää politiikkaa ymmärretään paremmin, vaaditaan lisää tiedottamista ja perehtymistä vaalien alla, mutta myös vaalien välillä käytävää aluepoliittista keskustelua. Aluepolitiikka on Suomessa uusi demokratian taso. Se tuntuu vielä vaikealta ja kaukaiselta – budjettivallan puuttuessa ehkä pelkältä kumileimasimelta.
Demokraattinen keskustelu tästä politiikan tasosta on vielä lapsen kengissä, koska meillä kaikilla on vielä varsin vähän tietoa ja ymmärrystä siitä, miten tämä osa suomalaista demokratiaa toimii. Kyse on kuitenkin erittäin merkittävästä demokratian tasosta, jossa päätetään kansalaisten henkeen, terveyteen, sosiaaliturvaan ja kokonaisturvallisuuteen liittyvistä asioista.
Aluepoliittiselle keskustelulle tarvitaan areenoita
Aluepolitiikka ei koskaan voi kehittyä demokraattiseksi politiikaksi, mikäli emme yhdessä kehitä areenoita aluepoliittiselle keskustelulle. Tämän voisimme nyt Akaassa tehdä, paremmin kuin mikään muu kunta missään päin Suomea on vielä tehnyt.
Esitänkin haasteen yli puoluerajojen, kaikille alue- ja paikallispoliitikoille, paikallismedialle, viranhaltijoille ja kuntalaisille. Haaste: kehitetään yhdessä keinoja aluepoliittisen demokraattisen keskustelun elävöittämiseksi. Vaikka aluevaltuustossa ajetaan kaikkien pirkanmaalaisten asiaa, on selvää, että kunnalla on hyvä olla edustukset aluetasolla eri toimielimissä. Akaalle kävi tältä osin kuntana aluevaaleissa varsin hyvin.
Akaa sai ensimmäistä kertaa oman aluevaltuutetun Sami Aholan (sd.) tultua valituksi varsinaiseksi jäseneksi. Lisäksi meitä varavaltuutetuiksi valittuja on yhteensä kuusi (jos laskin oikein, ja toivottavasti en unohda nyt ketään!): Mia Joki (kd.), allekirjoittanut eli Tiina Vaittinen (vas.), Heli Einola-Virtanen (ps.), Saija Roininen (sd.), Inka Loppi (sd.) ja Janita Puomila (kok.).
Itselleni selvisi pienen alkupettymyksen jälkeen varsin pian, että myös me varavaltuutetut pääsemme aluepolitiikassa hommiin: osana aluevaltuustoryhmää sekä alueellisten toimielinten luottamustehtävissä. En tiedä tarkasti muiden puolueiden toimintatapoja, mutta oletan puolueilla olevan samankaltaisia toimintatapoja kuin omassa puolueessani. Tämä tarkoittaa sitä, että akaalaisia poliitikkoja on kuulolla ja vaikuttamassa monessa sellaisessa keskustelussa, jossa pirkanmaalaisten sosiaali- ja terveydenhuollosta ja pelastuspalveluista päätetään. Tämä avaa mahdollisuuksia akaalaisen aluepoliittisen keskustelun elävöittämiseen vaalien välillä.
Aluepoliittisen keskustelukulttuurin luominen olisi tärkeää myös kunnan vastuulla olevan hyvinvoinnin ja terveydenedistämispolitiikan, eli ”hyten”, edistämiseksi ja tukemiseksi. Haastankin kollegani aluepoliitikot sekä kuntapoliitikot, viranhaltijat, paikallismedian ja kuntalaiset kanssani pohtimaan: millaisia aluepoliittisia keskusteluareenoita voisimme kehittää Akaaseen?
Voisiko jonkun kesäfestarin tai Hunajahulinoiden yhteyteen laittaa pystyyn Pori-Areenan kaltaisen poliittisen keskustelun karnevaalin, jossa kuntalaiset pääsisivät kuulemaan myös aluepolitiikan kuulumisia ja esittämään päättäjille toiveita, huolia ja parannusehdotuksia? Entäpä jos järjestäisimme tällaisen foorumin puolivuosittain? Tai miten olisi puolueiden vuorotellen järjestämät alue- ja hyte-poliittiset työpajat tai pubi-illat, jossa paikalla olisi kaikkien puolueiden edustajat järjestäjävastuun kiertäessä?
Voisiko paikallislehdessä olla sote- ja hyte-poliittisen kolumnin paikka, jonne voisivat kirjoittaa paitsi aluevaltuuston toiminnassa mukana olevat myös muut aiheesta kiinnostuneet? Mitä muuta voisimme keksiä elävöittääksemme alue- ja hyte-poliittista keskustelua ja rakentaaksemme aluepoliittista demokratiaa – jännitteineen päivineen ja niistä piittaamatta?
Kirjoittaja on akaalainen vasemmistoliiton varavaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella ja Pirkanmaan vasemmiston aluevaltuustoryhmän toinen varapuheenjohtaja.
