Kansanedustaja, tietokirjailija ja sosiologi Anna Kontula on yksi suomalaisen politiikan kiinnostavimmista ja ristiriitaisimmista hahmoista. Syyskuussa 2025 julkaistu elämäkerta Anna Kontula – Leipää ja ruusuja (Atena), toimittaja Maria Petterssonin kirjoittamana, avaa hänen elämäänsä tavalla, jota harva on ennen nähnyt.
– Ajatus tehdä elämäkerta juuri nyt tuli siitä, että se arkku, johon olin vuosikymmenten ajan kerännyt materiaalia, tuli täyteen. Tila loppui, ja materiaali piti käyttää, kertoo Anna Kontula naurahtaen.
Maria Petterssonin kirjoittama teos käy läpi Kontulan elämän lapsuudesta poliittisen uran käänteisiin ja julkisuuden kohuihin. Mukana ovat myös ystävien, sukulaisten ja kollegoiden äänet.
– Maria sai heti kiinni siitä perussävelestä, jota toivoin. Hänellä oli myös taiteellista ja tulkinnallista vapautta. Kävin paljon läpi tekstiä, korjailin faktavirheitä ja kommentoin kokonaiskuvaa, mutta viime kädessä Maria päätti, mitä käytti, Kontula kertoo.
Totuutta ei voi kirjoittaa ilman valikointia
Kirjaa on luonnehdittu poikkeuksellisen rehelliseksi ja sensuroimattomaksi. Kontula itse suhtautuu kuvaukseen varauksella.
– Tekstithän ovat aina valikointia. Kaikkea ei voi kirjoittaa sisään, joten puhe täydestä rehellisyydestä on tavallaan valehtelua. Ihmiselämä ei ole narratiivimuotoista, vaan täynnä punaisen langan pätkiä. Kirjassa on pyritty totuudellisuuteen niin pitkälle kuin se on mahdollista, hän pohtii.
Vaikka teos käsittelee Kontulan elämää, hän ei koe sitä omakseen samalla tavalla kuin aiempia kirjojaan.
– Olen kirjoittanut monta kirjaa itse, ja niiden vastaanotto on aina ollut tärkeä asia. Omat kirjat ovat kuin omia lapsia. Tämä ei kuitenkaan ole minun kirjani, vaan Marian. Julkaisun jälkeen en ole kokenut siihen omistajuutta – se on ollut minulle projekti, vähän kuin suuri haastattelu, hän sanoo.
Politiikan arkea ja muutosta
Neljä kautta kansanedustajana palvellut Kontula aikoo jättää eduskunnan kuluvan kauden jälkeen. Työn muutosta hän tarkastelee realistisesti.
– Ei se merkittävästi ole muuttunut. Korona-aikana etäyhteydet yleistyivät ja pukeutumissäännöt löystyivät, mutta isossa kuvassa kansanedustajan työ on entisellään. Toisaalta äitiys- ja isyyslomien pitäminen on nykyään helpompaa, mikä on merkittävä muutos, Kontula toteaa.
Arki kansanedustajana on silti kaukana tavallisesta työelämästä.
– En muista, milloin olisin syönyt viikon kaikki lounaat istuen. Joskus pitää valita, syökö vai ehtiikö vessaan. Työpäivät voivat olla kaksitoistatuntisia, eikä poissaolo kotoa aina vastaa käsitystä ”hyvästä vanhemmuudesta”. Toisaalta paljon on myös aikaa, jonka käyttämisestä voi päättää itse. On lopulta aika paljon edustajasta itsestään kiinni, kuinka pitkäksi vuosityöaika muodostuu ja mitä sen puitteissa tekee, hän kuvailee.
Kysyttäessä poliittisista saavutuksistaan Kontula kieltäytyy listaamasta niitä.
– Politiikassa päätökset tehdään aina enemmistön kanssa. Jos nostaisin itseäni esiin, ottaisin kunniaa kollektiivisista saavutuksista, hän perustelee.
Uusi suunta: kirjoittaminen ja sosionomin työ
Politiikan jälkeen Kontula aikoo suunnata aikansa kirjoittamiseen. Varasuunnitelmana on sosionomin tutkinto lopputyötä vaille valmis.
– Pyrin ensisijaisesti välttelemään oikeita töitä mahdollisimman pitkään, hän naurahtaa. – Mutta sosionomina voisin tehdä sijaisuuksia silloin, kun tarvitsen palkkatyötä. Kirjoittaminen on kuitenkin pääsuunta.
Tällä hetkellä Kontula valmistelee kahta uutta kirjaa. Syksylle 2026 on luvassa teos ekokatastrofista ja sen vaikutuksista maailmankuvaan, ja myöhemmin perusteos anarkismista – aihe, jota ei hänen mukaansa ole suomeksi vielä kunnolla käsitelty.
– Anarkismin ydinajatus on pyrkimys yhteisöihin ilman hierarkioita tai mahdollisimman matalilla hierarkioilla. Ekokatastrofi tulee väistämättä haastamaan hallinnon ja päätöksenteon järjestelmiä, ja siksi anarkismi on ajankohtainen teema, Kontula pohtii.
Suomi tarvitsee popularisoijia, ei vain tutkijoita
Vaikka Kontula on yhteiskuntatieteiden tohtori, hän ei näe paluuta akateemiseen maailmaan mahdollisena.
– Olen ollut poissa 16 vuotta, ja maailma on muuttunut. En halua tehdä tutkimusta niillä ehdoilla, joilla sitä nyt yliopistomaailmassa tehdään. Ja tarvitsemme myös popularisoijia – ihmisiä, jotka tuovat tutkimusta osaksi demokraattista keskustelua, hän sanoo.
Ohje vasemmistolaiselle politiikan tekijälle
Mitä neuvoja Anna Kontula antaisi politiikasta kiinnostuneelle vasemmistolaiselle?
– Tärkeintä on miettiä omaa paikkaansa. Eli kysyä, missä ympäristössä voi samaan aikaan tehdä itselleen mielekkäitä asioita, olla hyödyksi muille ja edistää omia arvojaan. Parlamentaarinen politiikka on vain yksi väylä – ei ainoa, Kontula kiteyttää.
***
Anna Kontula – Leipää ja ruusuja on kirja, joka avaa Kontulan elämän ja ajattelun ilman turhaa kiiltokuvaa. Se on rehellinen, älykäs ja paikoin jopa armoton muotokuva ihmisestä, joka on halunnut ymmärtää maailmaa – ja tehdä siitä oikeudenmukaisemman. Teokseen kannattaa tutustua, vaikka Anna Kontula olisikin itselle tuntemattomampi hahmo.
