Vasemmiston jäsenistö on uudistunut – niin pitää myös puolueen

Vasemmiston jäsenmäärä on kasvanut eduskuntavaalien jälkeen räjähdysmäisesti, ja ymmärrettävästi niin. Hallitus on tehnyt ennennäkemättömän rajua politiikkaa, joka iskee erityisesti vähävaraisiin, opiskelijoihin, työttömiin ja sairaisiin ihmisiin. Sen lisäksi hallituksen ilmastotyö on totaalisen riittämätöntä siihen kriisiin nähden, joka meitä odottaa, jos mitään emme sen estämiseksi tee. Kaikki nämä ovat asioita, joissa vasemmisto on oppositiossa vahvoilla, koska osaamme ja kykenemme väittelemään faktoilla vastaan.  Tulevaisuudessa meidän pitää kuitenkin yhä enemmän olla proaktiivisia politiikkamme suhteen, muiden huonoihin päätöksiin reagoimisen sijaan.

Vasemmistosta puhutaan kansanliikkeenä, ja sitä totisesti haluammekin olla. Tämä kuitenkin edellyttää, että meidän on yhä enemmän astuttava ulos kabineteista ja  tuotava sitä kuuluisaa “kenttää” mukaan toimintaamme. Itse olen sitä sukupolvea, joka haluaa tehdä strategioita ja viisivuotissuunnitelmia, mutta todettava on, että tämä ei ole nykyisessä hektisessä ja polveilevassa yhteiskunnassa enää samalla tavalla mahdollista, saati kannattavaa.

Muutoksiin on nykyään reagoitava nopeasti, eivätkä ihmiset tule enää toimintaan mukaan vuosikausiksi, vaan tarvitaan myös yhden kerran pop up -tilaisuuksia, joihin on mahdollista osallistua elämäntilanteensa mukaan. Hiukan ristiriitaisesti, samaan aikaan on kuitenkin vahvistettava yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta ja tämä on mielestäni se isoin haaste liikkeellemme. Olemme liike, joka samaan aikaan haluaa olla ketterä mutta arvopohjainen, lisätä hyvää mieltä mutta olla vakavasti otettava ja arvostaa moninaisuutta mutta olla kriittinen. 

Puoluekokous lähestyy ja edustajat valmistautuvat päättämään muun muassa tavoiteohjelman sisällöstä. Perinteisesti aloitteissa esitetään jos jonkinlaisten työryhmien ja ohjelmien laatimista. Tämä on hyvä asia, koska kaikessa hektisyydessä, meidän on osattava myös nähdä hiukan kauemmaksi ja visioitava rohkeasti tulevaisuuden vasemmistoa, joka on nykyistä kokoaan suurempi. Järjestön kehittämisessä on kuitenkin aiempaa vahvemmin otettava mukaan puoluevaltuuston valtuutettujen osaaminen ja piirit, sekä luotava käytäntöjä, jossa yhteys päättävien elinten ja järjestötyön välillä säilyy.  Vaalit ovat meidän poliittisen työn kannalta tärkeitä, mutta vaaleja ei voiteta ilman hyvin toimivaa, organisoitua sekä yhteisöllistä järjestötyötä. Tässä meillä on vielä koko puolueena parannettavaa.

 Kirjoittaja on vasemmistoliiton puoluevaltuutettu ja Tampereen vasemmiston puheenjohtaja.

Tykkää ja jaa artikkelia verkossa