Vasemmistoliiton historia itsessään ei ole kovinkaan pitkä ulottuen vain 35 vuoden päähän liiton perustamiseen 1990. Vasemmistoliittoon ovat aikanaan liittyneet monet yhdistykset, joilla voi historiaa olla jopa 120 vuotta, joista 35 vuotta vasemmistoliitossa. Kyseiset yhdistykset ovat nähneet Suomen historian pahimpia ja parhaimpia hetkiä, taistelleet sekä puolustaneet oikeuksiaan. Pitkä historia jättää jälkensä, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt tämä historia voi nykypäivänä näkyä vasemmistolaisuuden taakkana erityisesti poliittisella kentällä uusina toimiville. Mutta unohdammeko juuremme, vain muutaman meitä kuvaavan sanan vuoksi? Tai pelkäämmekö menneisyydessä siinä hetkessä parhaalla tietämyksellä tehtyjä päätöksiä?
Poliittinen kenttä kokonaisuudessaan on suuressa murroksessa, jossa menneisyyden näkemykset koetaan vanhentuneiksi ja pyritään voimakkaasti uusiin suuntauksiin. Tietenkin puolueiden kuuluu muuttua maailman muuttuessa, tai jäämme maailmassa jälkeen. Muutosvaiheessa olisi hyvä ottaa oppia siitä, mitä meidän yhteisen ajatuksemme eteen on tehty menneinä vuosikymmeninä, ja rakentaa sen pohjalle uudenlaista vasemmistolaisuutta. Kehittyen, ei taantuen. Aikaisemmat yhdistykset ovat olleet aikoinaan mukana useissa tärkeissä toimissa suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle, kuten kahdeksan tunnin työpäivän aikaan saamisessa.
Minusta tärkein vasemmistolaisuuden ydinarvo on tasa-arvo. Ajaaksemme vakuuttavasti kyseistä ajattelumaailmaa, tulee meidän toteuttaa tasa-arvoa myös puolueemme sisällä.
Murroksen keskellä jakautuminen tapahtuu helposti ja huomaamatta. Historia on täynnä tällaisia tapahtumia. Jakautuminen on erittäin selvästi nähtävissä esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä kansa on herännyt vihdoin ymmärtämään, ettei demokratia ole koskaan valmis. Ehkäistäksemme jakaantumista meidän tulisi yhteensovittaa menneiden sukupolvien tekemä työ uuteen muuttuvaan aikakauteen. Muutos voi olla hallittua. Meidän nuorempien ei tarvitse hyväksyä kaikkea menneisyydestä, mutta voimme kuitenkin säilyttää merkittäviä osia. Näin voimme olla moninainen vasemmisto ja ajaa yhteisesti meille tärkeitä arvoja edelleen yhdessä.
Tarkastelkaa USA:n uutisointia tällä hetkellä, he ovat ylpeitä menneisyydestään. Vuonna 1776 Yhdysvallat julisti itsenäisyytensä Isosta-Britanniasta todeten, että he eivät hyväksy monarkiaa johtamaan tavallisia kansalaisia. Historian arvostaminen on tuonut heidät tähän päivään. Samaan aikaan he kohtaavat hyvin realistisesti sen, että demokratia vaatii jatkuvaa työtä. Demokratiaa on pystyttävä puolustamaan joka päivä. Aina kun pelkäämme puhua menneisyydestä, unohdamme, miten me olemme tämän yhteiskunnan aikanaan rakentaneet.
Hajaantuneina olemme heikompia ajamaan yhteisiä asioita. Vahvuus on kasvamista yhdessä kohti tulevaisuutta. Voisimme oppia menneisyydestä ja rakentaa sellaista tulevaisuutta, jossa on oikein olla omanlainen vasemmistolainen, jos ydinkysymyksiin pystymme vastaamaan samalla tavalla. Tasa-arvoa ja rauhaa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Virtain kaupunginvaltuutettu sekä kaupunginhallituksen jäsen ja varavaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella.
