Suomessa lähes 500 000 henkilöä – joka neljäs nainen ja joka viides mies – tekee vuorotyötä. Yötyötä säännöllisesti tekeviä Suomessa on noin 14 prosenttia. Mielestäni on tärkeää ymmärtää vuorotyön ja epäsäännöllisen työajan tuomat haasteet ja keskustella niistä yhteiskunnassa. Hallituspuolueiden ulostulot esimerkiksi sunnuntailisän ja muiden haittalisien poistamisesta ovat mielestäni erittäin ikäviä.
Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö vaikuttaa ihmisen terveyteen ja tuo haasteita perhe- ja sosiaaliseen elämään. Olenkin sitä mieltä, että epäsäännöllisen työajan tulisi aikaistaa ihmisen eläköitymistä. Itse olen tehnyt vuorotyötä 26 vuotta ja koin haasteita nukkumisen kanssa. Yövuoroissa haasteet olivat suurimpia ja sain rytmihäiriöitä niiden aikana. Eikä vireystilani ollut todellakaan aina loistava. Lasteni yksinhuoltajana ollessa, en olisi voinut vuorotyössä jatkaa ilman läheisteni tukea.
Duodecimin ja Työterveyslaitoksen laatimien tutkimusten mukaan epäsäännöllisen työajan tekijöillä on muita enemmän riskejä sairastua erilaisiin sairauksiin, kuten syöpään ja diabetekseen. Lisäksi vuorotyötä tekevillä todetaan enemmän ruuansulatuselimistön oireita, lisääntymisterveyden ongelmia, stressiä, hermostuneisuutta ja kroonista väsymystä kuin päivätyöntekijöillä.
Vuorotyössä esiintyvä väsymys johtuu pitkistä valveillaolojaksoista sekä unen häiriintymisestä ja työn tekemisestä vuorokausirytmin kannalta epäedulliseen aikaan, kuten yöllä ja aikaisin aamulla. Työperäiset uniongelmat ovat vuorotyössä yleisempiä. Vuorotyöhön liittyy myös vähäinen mielenterveyden häiriöiden lisääntymisen riski.
Työterveyslaitoksen mukaan onnettomuusriskin, väsymyksen ja vuorokaudenajan välillä on selvä yhteys. Väsymys heikentää kykyä arvioida omaa toimintaa ja madaltaa riskinottokynnystä. Työtapaturmia esiintyy vuorotyössä enemmän kuin päivävuorossa.
Epäsäännöllinen työaika myös rajoittaa ihmisen sosiaalista kanssakäymistä. Etenkin ilta- ja viikonloppuvuorot aiheuttavat haasteita ihmisten sosiaaliseen elämään. Perheen ja epäsäännöllisen työn yhteen sovittaminen aiheuttaa myös haasteita. Meillä ei läheskään kaikkialla ole mahdollisuutta esimerkiksi vuorohoitoon lähellä kotia ja kouluikäisten vuorohoitoa on myös aika harvassa paikassa saatavilla julkisessa päivähoidossa.
Sen sijaan, että suunnitellaan vuorotyön lisistä leikkaamista, tulisi käydä ratkaisukeskeistä keskustelua siitä, miten tuemme vuorotyöläisten jaksamista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mielestäni olisi myös kohtuullista huomioida vuorotyön ja epäsäännöllisen työajan kuormitus eläkeiässä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu sekä kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Nokialla ja varavaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella.
