Minun sosiaalinen mediani on täyttynyt viime aikoina toinen toistaan järkyttävimmillä Epstein-asiakirjoista ilmenevillä paljastuksilla. Ihmiskaupastakin tuomittuun seksuaalirikolliseen Jeffrey Epsteiniin on asiakirjojen kautta liitetty useita nimiä, minkä lisäksi asiakirjat sisältävät tietoa järkyttävistä tapahtumista. Todisteita tuntuu kyllä riittävän kammottavasta väkivallasta, jota valtaapitävät ja varakkaat miehet ovat systemaattisesti harjoittaneet lapsia ja naisia kohtaan.
Todisteet ja paljastukset eivät kuitenkaan tunnu johtavan tarvittaviin toimenpiteisiin. Britannian entinen prinssi Andrew on kyllä ottanut osumaa ja hänet pidätettiin epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta esimerkiksi Trump on edelleen vallassa, vaikka asiakirjat vilisevät hänen nimeään. Viranomaisten mukaan asiakirjoissa ei ole mitään raskauttavaa, vaikka viitteitä vakavasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta löytyy.
Helsingin Sanomat nimesi pääkirjoituksessaan (9.2.) Epstein-vyyhdin, siis systemaattisen lasten ja naisten seksuaalisen hyväksikäytön, ihmiskaupan ja seksuaalisen väkivallan, ”eliitin seksiskandaaliksi”. Kun lapsia ja naisia raiskataan ja kaupataan, ilmiön nimeäminen ”seksiskandaaliksi” ja ”seksijuhliksi” on yksinkertaisesti törkeää väärän tiedon levittämistä ja vakavan rikollisuuden väheksymistä. Se osoittaa myös hyväksyntää kamalille rikoksille.
Tämä lähettää aika kirkkaasti kuuluvaa, karmivaa viestiä erityisesti naisille ja tytöille: henkesi, terveytesi ja fyysinen koskemattomuutesi ei ole tärkeää verrattuna rikkaan, valtaapitävän miehen kunniaan ja maineeseen. Jos on tarpeeksi asemaa ja rahaa, miehet saavat yhteiskunnan silmissä tehdä sinulle ihan mitä haluavat. Näin ei saa olla.
Voisi ajatella, että sentään meillä Suomessa on asiat paremmin. Sentään meillä on joku raja. Vai onko? Tällä viikolla tuli tieto siitä, että lasten ahdistelu- ja groomauskohuissa rypenyt Wille Rydman (ps) on palkittu sosiaali- ja terveysministerin salkulla. Hän siis muun muassa vastaa lastensuojelusta.
Perussuomalaiset ottivat Rydmanin ilolla vastaan tämän lähdettyä kokoomuksesta ahdistelukohun jälkeen. Rydman nousikin elinkeinoministeriksi vuonna 2023 ja nyt hänet nimettiin sosiaali- ja terveysministeriksi Kaisa Juuson jättäydyttyä tehtävästä. Ahdistelukohut eivät siis selvästikään ole Suomessakaan valtaanpääsyn esteenä eikä huoli tyttöjen ja naisten turvallisuudesta ainakaan perussuomalaisia tunnu paljon painavan, vaikka huoli tuntuu nousevan puheissa pulpahtelevan kyllä silloin, kun maahanmuutto nostetaan esiin.
Viime viikkojen uutis- ja somevirtaa on ollut todella vaikea seurata. Meidän pitäisi olla paljon vihaisempia kaikesta väkivallan hiljaisesta hyväksymisestä ja ihmisoikeuksien polkemisesta ja rikosten vähättelystä mediassa. Meidän pitäisi huolestua, kun hyväksytyn toiminnan rajoja siirretään, kun epäasiallinen käytös lakaistaan yhä uudestaan maton alle, kun valta-asemat eivät horju väkivallan uhrien äänistä.
Ihmisoikeuksien puolesta täytyy pitää kovaa meteliä. Valta eikä rikkaus oikeuta tekemään rikoksia tai käyttäytymään epäasiallisesti ja meidän on kuunneltava herkemmällä korvalla uhreja. Ja tämä on viesti, jota meidän pitäisi lähettää tytöille ja naisille ja kaikille, joiden ääntä vaiennetaan, jotta vallanpitäjien ja varakkaiden asema säilyisi.
Kirjoittaja on Vasen Kaista -verkkolehden päätoimittaja.
Kyynisen valtapelipolitikoinnin juhlaa!
Eikä Rydmanin perse vapise, ei sitten vähääkään! Ministeriaitiossakaan!