Nykyään Tampereen Tesomalla asuva Pekka Lehtonen oli kesällä 1971 töissä Turun Sanomissa oikolukijana ja kävi välillä tenteissä Tampereen yliopiston opetusjaostossa. Kansan Uutisten Berliinin kirjeenvaihtaja Raija Valta siirtyi samaan aikaan SKDL:n tiedotussihteeriksi.
Lehtonen kertoo tuoreessa muistelusteoksessaan Honeckerin Berliinissä (Mediapinta 2025) Kansan Uutisten Berliinin kirjeenvaihtajavuosistaan 1971–76. Tarina lähtee siitä, kun 25-vuotias Pekka Lehtonen matkusti vaimonsa Maisan ja pienen Jyri-poikansa kanssa Turusta Itä-Berliiniin elokuun alussa 1971.
Kolmen päivän kuluttua Helsingin yleisurheilun EM-kisoissa Juha Väätäinen voitti 10 000 metrin juoksun kukistettuaan kierroksen mittaisessa kirissä pahimman kilpailijansa, ja kenenkäs muun kuin DDR:n Jürgen Haasen. Samana päivänä Joensuun kaupunginteatterin kolmetoista näyttelijää ryhtyivät lakkoon ja vaativat erotetun teatterin johtajan Jouko Turkan ottamista takaisin töihin.
Tämä oli siis tilanne täällä Suomessa, mutta Lehtosella perheineen oli edessään peräti viiden vuoden pituinen työ- ja asumisrupeama Itä-Berliinissä.
Neues Deutschlandin palkkalistoille
Uuden elämän odotus aiheutti sen verran matkakuumetta, että Lehtonen unohti asiamiessalkkunsa Seutulan lentokenttäbussiin, josta se hänelle ystävällisesti toimitettiin parin päivän kuluttua Schönefeldtin lentokentälle.
Lehtosen kirjeenvaihtajan pesti oli tämän päivän näkökulmasta hieman erikoinen. Hän oli virallisesti Kansan Uutisten Berliinin kirjeenvaihtaja, mutta hänen palkkansa ja asumiskulunsa maksoi seitsemän kertaa viikossa ilmestyvä yli miljoonan kappaleen levikkinen DDR:n Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen pää-äänenkannattaja Neues Deutschland, Uusi Saksa.
Lehden ”palkkalistoilla” oli toistakymmentä ei-sosialististen maiden veljespuolueiden kirjeenvaihtajaa USA:n kommunistisesta puolueesta lähtien.
– Myös Tiedonantajan ja Päivän Sanomien kirjeenvaihtajat olivat mukana kuvioissa. Muuten emme olleet Neues Deutsclandin kanssa tekemisissä kuin palkkapäivinä ja joskus lehti lähetti meille kutsun lehdistöjuhliin. Suomessa käydessäni tapasin muutaman kerran DDR:n kaupallisen edustuston lehdistöattasean. Hän ei ollut suomen kielen taitoinen, joten hänelle KU:n juttuni oli aina käännetty saksaksi.
– Työsuhdeasunto käsitti kolme huonetta ja baarikeittiön. Yksi huone oli toimituksen käytössä ja faksikone vei suurimman osan työhuoneen tilasta.
Kuusitoistavuotiaana journalismin tielle
Mutta palataanpa ajassa vielä kauemmas taaksepäin. Ihan tuosta vaan ei 25-vuotias nuorimies tietenkään lähtenyt perheineen viideksi vuodeksi Itä-Berliiniin KU:n kirjeenvaihtajaksi.
Pekka Lehtonen syntyi ja kasvoi Salon Halikossa. Keskikoulun jälkeen kesällä 1962 hän aloitti 16-vuotiaana Turussa Uusi Päivä -lehden toimitusharjoittelijana, josta yleni vakitoimittajaksi. Sirola-opiston vuosikurssin ja armeijan jälkeen hän palasi Uusi Päivä -lehteen, mutta suuntasi lähes saman tien toimittajaksi Tallinnan radion suomenkielisiin lähetyksiin vuonna 1966.
Syksyllä 1969 alkoivat opinnot Tampereen yliopiston opetusjaostossa ja kesän 1971 Turun Sanomien kesätöiden jälkeen odotti lähtö Itä-Berliiniin.
Itä-Saksa ei ollut Lehtoselle aivan tuntematon maa. Kesällä 1959 hän oli pioneerileirillä Itämeren rannalla Prerowissa, jonka valkohiekkaiset uimarannat piirtyivät pysyvästi mieleen leiriviikkojen aikana.
Mainittakoon tässä, että kyseisenä vuonna (1959) unihiekkaa lasten silmille heitellyt Sandmann aloitti DDR:n televisiossa lasten nukutusretkensä. Suomalaislapsillekin tämä hiekkamies tuli 1970-luvulta lähtien tutuksi Pikku-Kakkosessa.
Kesällä 1964 Lehtonen oli DLP:n toimittajana Rostockin Itämerenviikolla raportoimassa siellä pidetystä työläiskonferenssista. Keskikoulussa hän luki pitkän saksan, joten kielitaito oli lisäopintojen kanssa hyvällä mallilla. Lisäksi ennen muuttoaan hän kävi tutustumismatkalla Berliinissä.
Honecker ja Berliinin muuri
Lehtosen ensimmäinen Kansan Uutisten juttu 13.8.1971 käsitteli Berliinin muurin rakentamisen kymmenvuotisjuhlia, joten heti alkajaisiksi hän pääsi suoraan kaupungin syvimpään ytimeen.
– Saksojen yhdistyminen oli koko DDR:n olemassaolon ajan esillä tavalla tai toisella.
Tuolloin korostettiin, että Berliinin muuri oli rauhoittanut tilannetta ja lisännyt kansalaisten turvallisuuden tunnetta sen suhteen, että DDR:n yllä koko ajan väijynyt uuden sodan vaara väistyi. Vaikka säännöt olivat ankarat, ne olivat selvät. Oli elettävä niissä oloissa ja niillä ehdoilla, joita oli annettu.
– Samalla kahden Saksan vaihtoehto alkoi vakiintua tulevaisuuden näkymäksi. Myöskään Länsi-Saksassa ei enää uskottu Saksan yhdistymiseen, vaikka se jäikin viralliseksi toiveeksi.
Lehtosen aloittaessa kirjeenvaihtajana, oli kolme kuukautta aiemmin tapahtunut vallanvaihto, kun 78-vuotiaan Walter Ulbrichtin tilalle puolueen johtoon tuli 59-vuotias Erich Honecker. Hän halusi heti alussa suitsia tuolloin vielä kukoistaneen yksityisyritystoiminnan valtiollistamalla pienyritykset. Pieniä yksityisyrityksiä oli tuolloin DDR:ssä peräti 11 000, ne työllistivät 50 000 henkeä.
Stalinin ei-toivottu lapsi
Elokuussa 1971 Saksan demokraattinen tasavalta DDR oli vasta 22-vuotias, eli kolme vuotta Lehtosta nuorempi. Lehtosen mukaan 1970-luvun alkupuolen DDR ei avaudu lukijalle, ellei taustoiteta, miten ja miksi DDR syntyi sodan raunioille keskelle Eurooppaa.
Saksalainen politiikantutkija Wilfried Loth (s.1948) on kutsunut 9.10.1949 perustettua DDR:ää Stalinin ei-toivotuksi lapseksi. Stalinin lopullisena päämääränä oli luoda yhtenäinen Saksa, joka olisi yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa ollut Euroopan johtava kaksikko niin poliittisesti kuin taloudellisestikin.
DDR:n johtajien kiire luoda maastaan puhdasoppinen sosialistinen valtio ei tyydyttänyt Stalinia. Hän tavoitteli yhtenäistä Saksaa, jossa kommunisteilla ei olisi ollut enemmistövaltaa. Hänelle yhtenäisyys oli tärkeämpi kuin sosialismi.
Stalin halusi käyttää Saksaa hyväkseen Neuvostoliiton taloudelliseen nousuun ja ottaa oma siivunsa USA:n Saksalle antamasta Marshall-avusta.
Lothin mukaan Stalin kunnioitti Saksaa suurvaltana ja teknisesti kehittyneenä valtiona ja sellaiseksi hän olisi halunnut myös Neuvostoliiton kehittyvän. Mutta Hitlerin sodanaikaiset hirmutyöt Neuvostoliitossa laimensivat kunnioitusta.
Stalinin päätavoite oli, ettei Saksa voisi enää koskaan varustautua entiseen malliin. Sodan seurauksena länsivallat olivat köyhtyneet ja USA:n taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta oli kasvanut Euroopassa. Stalin pelkäsi, että Saksan tulevat voimavarat hyödyttäisivät länsivaltoja enemmän kuin Neuvostoliittoa.
Nämä seikat ratkaisivat sen, miksi Stalin suostui DDR:n erillisvaltioon tietynlaisena väliaikaisratkaisuna ja aloitti kylmän sodan, jolla hän yritti estää USA:n vaikutusvallan kasvua.
Stasi
Toinen tärkeä seikka yli 16 miljoonan asukkaan DDR:n ymmärtämisessä on Lehtosen mukaan valtion turvallisuusministeriö Stasi. Vuonna 1989 Stasilla oli palveluksessaan 90 000 työntekijää. Lisäksi kansalaisten turvallisuudesta huolehti 80 000 kansanpoliisia ja 47 000 kansanarmeijalaista.
– Eli 77 kansalaista kohti oli yksi valtion turvallisuushenkilö. Länsi-Saksassa vastaava luku oli yksi valtion turvallisuushenkilö 241 kansalaista kohti.
Toisin kuin nykypäivän Suomessa, salapoliisiromaanit eivät olleet suosittuja itäsaksalaisten keskuudessa. Kenties he saivat he tarpeeksi jännitystä salapoliiseista jo arkielämässään.
Saksojen välisiä suhteita hiersi koko DDR:n olemassaolon ajan maastamuutto länteen. Vuosien 1949–61 aikana Itä-Berliinistä pakeni 2,7 miljoonaa ihmistä.
DDR kävi Länsi-Saksan kanssa hieman omituista pakolaiskauppaa. Pakoyrityksistä tuomittuja DDR:n kansalaisia myytiin Länsi-Saksaan kovalla hinnalla. Vuoteen 1989 mennessä tällä tavalla länteen muutti 33 755 henkeä.
Heistä saatu korvaus oli keskimäärin 40 000 D-markkaa per henkilö. Näillä rahoilla DDR osti tarvitsemiaan kulutustavaroita ja piti niitä takuina Länsi-Saksan pankeilta saamilleen lainoille.
Vuoden 1973 Maailman nuorisofestivaali
Kesällä 1973 Pekka Lehtosen raportoitavaksi osui myös Berliinissä pidetty Maailman nuorisofestivaali.
– Nuorisofestivaalista oli Kansan Uutisista raportoimassa useimpikin toimittaja. Heistä ainakin Markku Vainion ja Arja-Anneli Tuomisen muistan.
Festivaaleille osallistui 25 000 nuorta 140 maasta, Suomesta peräti 800. Suomalaisten valtuuskunta oli kolmanneksi suurin. Poikkeavaa edellisistä festivaaleista oli se, että mukana oli suomalaisnuoria kommunisteista kokoomukseen. Festivaalia kutsuttiin suureksi vapauden näytökseksi, jossa taustalla oli kuitenkin massiiviset turvajärjestelyt.
– Mutta fesitivaalin ajan Stasi pysytteli taustalla ja Itä-Berliinissä nuoriso juhli yötä päivää tanssien ja laulaen puistoissa ja välillä vilvoitellen suihkulähteissä. Varmasti osanottaille jäi päällimmäiskeksi tämä mielikuva, mutta meiltä, jotka kaupunkiin juhlien jälkeen jäimme, tämäntapainen vapaus loppui heti festivaalien päättäjäisten jälkeen, kun valvontakoneisto palasi arkipäivän askareisiinsa.
Lehtonen osallistui säännöllisesti kahdesti vuodessa pidettäville Leipzigin talousmessuille sekä kesäiselle Itämeriviikolle. Itämeri rauhanmereksi -tunnuksella pidettävälle Itämerenviikolle Lehtonen osallistui ensimmäisen kerran jo vuonna 1964 DLP:n valtuuskunnan mukana ja viimeisen kerran vuonna 1975. Itämeriviikkoon liittyi myös Rostockin Itämeren maiden kansainvälinen iskelmäfestivaali.
– Itämeriviikko oli kiinteä osa DDR:n tunnustamiskampanjaa. Paradoksaalisesti vuonna 1973 tapahtunut DDR:n valtiollinen tunnustaminen teki Itämerenviikon tarpeettomaksi ja lopulta itse DDR:n.
Perestroika ja glasnost sekoittivat pakan
DDR:ssä elettiin kahdessa todellisuudessa, juhlapuheissa ja arjessa, kun utopiaa viljeltiin realismin kustannuksella. Puolueen johto puhui mielellään demokratiasta ja vapaudesta, vaikka ne olivat viimeiset asiat, jotka se halusi toteuttaa käytännössä. Erich Honeckerin Helsingissä elokuun 1. päivänä 1975 allekirjoittama Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen ETYK-asiakirja merkitsi todellisuudessa DDR:n lopun alkua.
Lehtonen seurasi DDR:n loppuaikojen tapausten kulkua KU:n Moskovan kirjeenvaihtajana. DDR:n johto karsasti Gorbatsovin perestroikaa ja glasnostia. Marraskuussa 1988 DDR esti neuvostoliittolaisen monilla kielillä ilmestynen aikakauslehti Sputnikin saksankielisen laitoksen tilaamisen ja myynnin. Lehdessä oli vähän aikaisemmin julkaistun kaksi kirjoitusta, jossa Stalinia ja Hitleriä verrattiin toisiinsa.
– Vappuna 1989 ilmestyi julkisuuteen kuvia, joissa Stasin mies repi alas Gorbatshovin kuvia paikassa, jonka vieressä näkyi juliste ”särkymättömästä veljeydestä Neuvostoliiton kanssa.”
– Syksyllä 1989 enemmistö itäsaksalaisista halusi demokratiaa, mutta ei Saksan yhdistymistä. Ihmisille oli kehittynyt DDR-identiteetti. Puolueelle vaadittiin uutta nuorempaa johtoa, mutta ei niinkään Saksan yhdistymistä. Lopulta muurin murtumimen ja yhtenäisen Saksan vaatimukset tulivat yllätyksenä niin SED:n johdolle kuin ulkomaalaisille tarkkalijoillekin.
Berliinistä Varsovaan
Millaiseksi Lehtosen perheen arkipäivän elämä ja vapaa-aika muotoutuivat Berliinin vuosien kuluessa? Oliko arki sujuvaa, poikkesiko se tavallisten itäsaksalaisten arjesta? Olivatko Länsi-Berliinin reissut vapauttavia? Miltä maaseutu näytti? Millaista kulttuuritarjontaa Itä-Berliinistä löytyi? Millaisia törmäyskohtia kulttuuri- ja taideväen ja puolueen johdon kanssa esiintyi?
Kirjassa vilahtelee myös mielenkiintoisia käsitteitä, kuten diplomaattikäytävä. Mikä se oli?
Saksojen väliset suhteet tulivat Lehtosen perhettä lähelle, kun Der Spiegelin toimitus muutti heidän naapuriinsa. Nämä kaikki ja paljon muuta paljastuu Honeckerin Berliinissä -teoksesta.
Lehtonen lopetti Berliinin kirjeenvaihtajan syyskuussa 1976. Samaan aikaan 9.9.1976 kuoli Kiinan johtaja Mao-Tse-tung, Suomessa 17.9.1976 Martti Miettusen johtama viiden puolueen hallitus kaatui sisäisiin erimielisyyksiinsä. Ruotsissa tapahtui vallanvaihdos 19.9.1976, kun sosiaalidemokraatit hävisivät vaalit porvarillisille puolueille 44 vuoden vallassaolonsa jälkeen.
Lehtonen jatkoi Berliinistä Kansan Uutisten Varsovan kirjeenvaihtajaksi.
– Puola tuntui tuolloin vapaammalta ja poliittisesti avoimemmalta kuin Itä-Saksa. Solidaarisuus-liike aloitteli jo toimintaansa ja poliittisiin epäkohtiin otettiin rajustikin kantaa. Monenlaisia muutoksen tuulia oli ilmassa.
