Sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ylisukupolvittuminen on Suomessakin ongelma. Se näkyy kouluttamattomuutena ja matalana koulutustasona. Ilmiössä on havaittavissa näköalattomuutta sekä päihde- ja mielenterveysongelmia. Osalla lastensuojelutaustaisista vanhemmista on haasteita omassa vanhemmuudessaan ja heidän on vaikea tukea omia lapsiaan ja nuoriaan matkalla kohti aikuisuutta. Hyvällä sosiaalityöllä tähän on kuitenkin saatavilla muutoksia, mutta tähän tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä.
On arvioitu, että Suomessa tämä ongelmien ylisukupolvittuminen on ikävä kyllä kasvava ilmiö, tämänhetkisen tiedon valossa Suomessa puhutaan tällä hetkellä jopa 20 000–40 000 henkilöstä, joita tämä ongelma koskettaa. Ongelma on noussut yhdeksi merkittävimmistä sosiaali- ja terveyspoliittisista haasteista 2020-luvulla.
Köyhyyttä ja huono-osaisuutta ei tule sekoittaa toisiinsa. Köyhyys viittaa lähinnä rahallisten resurssien vähyyteen. Huono-osaisuus taas on paljon monimuotoisempi ilmiö, jossa esiintyy myös sosiaalisia ja terveydellisiä haasteita. Voidaan ajatella, että kaikki huono-osaiset kokevat jonkinasteista köyhyyttä, mutta kaikki köyhät eivät ole huono-osaisia. Huono-osaisuuteen liittyy myös haasteita elämänhallinnassa ja yhteiskunnallisessa osallisuudessa.
Huono-osaisuus ylisukupolvisena ilmiönä tarkoittaa vanhempien heikon elintason, erilaisten riippuvuuksien ja sosiaalisten ongelmien periytymistä sukupolvelta toiselle. Ilmiö voi näkyä heikkona elämän laatuna, arjen hallinnan puutteena ja haasteina erilaisissa elämäntilanteissa. Vanhempien omat haasteet aiemmin omassa elämässä vaikuttavat heidän tapaansa toimia vanhempana ja roolimallina omille lapsille. Tämä saattaa monesti olla täysin tiedostamatonta toimintaa. Huono-osaisilta vanhemmilta siirtyy helposti malli käyttää esimerkiksi tukia ja etuuksia pääasiallisena toimeentulon lähteenä. Kun nuorilta ja lapsilta puuttuvat roolimallit ja kotoa ei saa ohjausta ja tukea esimerkiksi koulun käyntiin ja opiskeluun, saattaa kierre huono-osaisuuteen syntyä. Yhdeksänkymmentäluvun laman lapsista, joiden perheissä oli saatu toimeentulotukea yli viisi vuotta, peräti 70 prosenttia olivat itse käyttäneet toimeentulotukia. Näille lapsille oli myös kasautunut muita enemmän päihde-, mielenterveys-, psyyke- ja rikollisuusongelmia.
Syy-seuraussuhdetta ylisukupolvittuneisuuteen ei ole täysin ymmärretty, eikä sitä pystytä täysin selittämään. Geeniperimä selittää vain osan, perimää suurempaa roolia näyttelee ympäristötekijät. Huono-osaisilla vanhemmilla ei ole samanlaisia taloudellisia, sosiaalisia tai kulttuurisia resursseja käytössään kuin hyvin toimeen tulevilla vanhemmilla. Jatkuva niukkuudessa eläminen kuormittaa ihmistä ja aiheuttaa näköalattomuutta. Lapset tunnetusti oppivat vanhemmiltaan erilaisia asenteita ja arvoja ja käytösmalleja. Ihmiset myös tottuvat häpeään omasta asemastaan ja eristäytyvät eikä näköalattomuus kannusta tavoittelemaan yhteiskunnassa parempaa asemaa. Voimakkaimmin näyttäisi periytyvän toimeentulotuen asiakkuus, koulupudokkuus ja kasautunut huono-osaisuus.
Maamme hallitus on leikannut toimeentulotukea, asumistukea ja kurjistanut muutoinkin lapsiperheiden elämää. Samaan aikaan on muun muassa nostettu terveydenhuollon maksuja, arvonlisäveroa ja elämisen kustannukset ovat muutoinkin maassamme nousseet. Unicefin ja useiden muiden järjestöjen mukaan leikkaukset osuvat lapsiperheisiin ja iso joukko lapsiperheitä on ajautumassa toimeentulotuelle ja entistä suurempiin taloudellisiin haasteisiin. On esitetty arvioita, että heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden toimeentulo saattaa pudota huomattavasti – jopa satoja euroja kuukaudessa. Pidän erikoisena, että maassamme ei ole haluttu kuulla asiantuntijoita. Emmekä ole ottaneet opiksi yhdeksänkymmentä luvulla olleen laman virheistä.
Ylisukupolvista huono-osaisuutta vähennetään parhaiten tuloeroja kaventamalla. Muita keinoja ovat muun muassa hyvä varhaiskasvatus ja toimivat opetuspalvelut, segregaation ennaltaehkäiseminen, riittävä tuki lapsille, nuorilla ja perheille, hyvät päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä toimivat yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueen välillä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Nokian kaupunginvaltuustossa, Nokian kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja sekä varavaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa.
