Mark Twainin äiti kannusti poikaansa tietämättömyyteen ja osaamattomuuteen: Älä koskaan opettele tekemään mitään. Jos et opettele, aina löytyy joku toinen, joka tekee sen puolestasi. Twain itse totesi ihmetelleensä 14-vuotiaana isänsä tietämättömyyttä, mutta täytettyään 20 vuotta hän hämmästyi sitä, miten paljon isä oli oppinut seitsemässä vuodessa. Tosin Twain myönsi, että ”koska minulla on sitä niin paljon, pidän mieluummin hyvänäni oman tietämättömyyteni kuin jonkun toisen niukat tiedot.” Pitäisikö aidosta tietämättömyydestä tehdä suojelukohde?
Matti Kuusi totesi vuonna 1973, että suomalainen kansanihminen oli pitänyt rohkeasti puolensa kansansivistyspyrkimysten edessä. Eniten kansa oli vastustanut jo Agricolan päivistä asti yläluokan harjoittamaa asennemuokkausta. Ilman kansan omasta suusta lausuttuja sananlaskujen ilmentämää kansanomaista todellisuustajua ei mikään kirjaviisaus olisi Kuusen mukaan kansan syviin riveihin uponnut. Jos tässä työintoisessa yhteiskunnassa terveen on vaikea olla julkisesti työn vieroksuja olematta rikas, niin niin sanotussa tietoyhteiskunnassa on vähintään yhtä vaikeaa olla tietämätön. Vaatii suuria ponnistuksia, jos haluaa olla tietämättä mistään mitään ja pysytellä kaiken tieto- ja informaatiohälyn tavoittamattomissa. Jos haluaa viipyillä omissa ajatuksissaan ja pitää mielensä puhtaana kaikenmaailman mainos- ja propagandasaasteelta, siihen tarvitaan joko erakkomunkin elämäntapaa tai veijarin, narrin ja hölmön asennetta.
Tässä tietoyhteiskunnaksi itseään nimittävässä ihmisyhteisössä lienee vaikea olla myös aito kristitty, koska kristinusko ei anna arvoa ihmisen omille kokemuksille, tiedoille tai johtopäätöksille. Sen korkein hyve on lapsenkaltainen tietämättömyys. Mitä välinpitämättömämpi ihminen on tämän puoleisen maailman turhuuksista, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on jatkaa samoilla linjoilla iankaikkisesta iankaikkiseen. Lujinta uskoa edustaa hän, joka luulee tietävänsä, että se, mihin hän uskoo, on olemassa ja totta, vaikka hän ei pysty sitä mitenkään todistamaan.
Sakari Topelius kertoo ”Maamme kirjassa” hieman huvittuneen alentuvasti kalevalaisista esi-isistämme, jotka eivät tietämättömyydessään ymmärtäneet Jumalan olevan näkymättömän hengen. Siksi Kalevalan suomalaiset elivät eräänlaisina suurina lapsina leikkien ja laulaen huolettomina kuvitellessaan, että Jumalan voi löytää näkyväisestä maailmasta, siis luonnosta. Tämän asian korjaamiseksi Suomen kansa tarvitsi sotilaallisena tuontitavarana Jumalan ilmoittaman sanan, käsittääkseen, että näkyväinen maailma oli vain harhainen kuvajainen ja näkymätön maailma oli todellinen maailma, josta löytyi ikuinen ja muuttumaton totuus.
Nykyajan kommentaattoreiden, asiantuntijoiden ja konsulttien ei tarvitse ajatella, pelkkä usko omaan tietämiseen riittää. Konsulttihan on mies, joka tietää 59 erilaista tapaa rakastella, vaikka ei tunnekaan yhtään naista, jonka kanssa tietämystään testaisi. Myös teoreettista ja kaupallista järkitietoa korostava rationaalinen ajattelu on laistanut johdonmukaisesti kysymyksen tietämättömyyden suosion syistä suhteessa järjenkäytön ja tiedon lisäämishalun vähäiseen kannatukseen.
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja ja tietokirjailija
