Tampereen kaupunginvaltuusto käsittelee 16.11. kokouksessaan ensi vuoden talousarviota, joka on koostettu jälleen tiukoissa talousraameissa. Jo tehdyt kaupungin talouden sopeutukseen tähtäävät toimet ja päätökset eivät ole vieläkään olleet riittäviä – suurelta osin yhä vain kasvaneen työttömyyden ja lisääntyneiden valtionapuleikkausten vuoksi. Samasta syystä kaupungin keinot vaikuttaa tiukkaan taloustilanteeseen ovat olleet (ja ovat) rajatut ja monessa kohtaa esimerkiksi leikkauskohteissa on valittava kahden huonon vaihtoehdon väliltä.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on omalta osaltaan tehnyt parhaansa, että kaupungin talouden sopeutukset kohdistuisivat mahdollisimman reilusti ja että ne eivät osuisi kohtuuttomasti tavallisiin ihmisiin. Useita voittojakin on viimeisen vajaan parin vuoden aikana saatu – onnistuneista neuvotteluprosesseista mainittakoon muun muassa Tampereen odotettua laajempi luonnonsuojeluohjelma, Iidesjärven luontoalueen suojeleminen, kaupungin köyhyys- ja asunnottomuustyön jatkuvuuden puolustaminen ja satsaukset siihen, että sopeutustoimet eivät kohdentuisi kaupungin heikoimmassa asemassa oleviin. Osassa näistä tavoitteista ovat toki muutkin ryhmät olleet mukana tukemassa, mutta Tampereen vasemmiston valtuustoryhmällä on ollut silti olennainen rooli neuvottelutulosten saamisessa läpi nykymuotoonsa.
Ensi vuoden talousarviokehyksessä näkyy vasemmistoliiton valtuustoryhmän kädenjälki muun xfmuassa järjestöjen avustuksien leikkausten torjumisessa, joukkoliikenteen lippujen hintojen nostamisen maltillistamisessa ja kesäkerhojen hintojen nousun estämisessä. Toisaalta vasemmistoliiton valtuustoryhmä onnistui saamaan talousarvioesitykseen mukaan rahoitusta nuorten radikalisoitumisen ehkäisyyn sekä lähisuhdeväkivallan vastaiselle työlle.
Lähisuhdeväkivallan vastaisia teemoja ryhmämme jäsenet ovat muutenkin pitäneet esillä ja tämä on erityisen hyvä osoitus siitä, miten rakenteellista muutosta saadaan aikaan nimenomaan ryhmätasolla, ei useimmiten vain yksin yksilönä – aikaisemmin ryhmän valtuutettu Laura Korhonen teki valtuustokyselyn ja -aloitteen lähisuhdeväkivallan vastaisen työn koordinoimisesta Tampereella ja myöhemmin vastaavalla teemalla alue- ja kaupunginvaltuutettu Milka Hanhela Pirkanmaan aluevaltuustossa. Talousarviokehyksen yhteydessä mahdollisuuden noustua esiin muistutin ryhmäämme siitä, että oli erinomainen tilaisuus esittää rahoituksen lisäämistä lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön. Kävin myös aiemmin tänä vuonna valtuutettu Hanhelan ja valtuutettu Aino Halisen kanssa tutustumassa turvakotitoimintaan, minkä pohjalta virinneeseen keskusteluun ja havaintoihin osa työstä onkin perustunut.
Uudessa talousarviokehyksessä on myös yleisesti mukana monia tärkeitä vasemmistolaisia tavoitteita – kaupunki pyrkii helpottamaan köyhyyttä muun muassa ruoka-apua lisäämällä ja lisäämällä aktiivipassin rahoitusta ja laajentamalla näin passin käyttömahdollisuuksia. Työttömyyttä pyritään torjumaan laajalla toimenpidepaketilla sekä läpi toimenpidekartan näkyvät pyrkimykset inhimilliseen politiikan tekoon huolimatta vaikeasta tilanteesta.
Paljon on kuitenkin edelleen työsarkaa huolimatta ilon aiheista. Vaikka kaupunki satsaa esimerkiksi köyhyyden ja asunnottomuuden torjumiseen, tilanne kaupungin sisällä on niin karmaiseva, että on hämmentävää, miten edelleen päivänpolitiikassa suuremman roolin saavat aivan muut asiat. Samalla vaikka köyhyyden lisääntymisestä on syyttäminen suoraan nykyhallitusta, on köyhyys ja tähän kytkeytyvät ongelmat olleet nähtävissä kaupungissa jo pitkään. Eli aivan kaikesta hallitusta ei voi syyttää ja kaupungin sisällä tulisikin mielestäni käydä enemmän kriittistä keskustelua siitä, että millaisiin asioihin on tärkeää keskittyä tulevassa, jotta huono-osaisuuden torjuminen ei pysähdy vain tähän hallituskauteen ja jotta sosiaalisiin ongelmiin saadaan puututtua tarpeeksi tehokkaasti.
Tampere on vuosia satsannut kaupungin kehittämiseen investoimalla rohkeasti ja tämän myötä kaupunkiin on saatu muun muassa hienoja isoja tapahtumia sekä niin sanottua kivaa pöhinää, minkä myötä kaupunki on muuttunut yhä houkuttelevammaksi niin tavallisille ihmisille kuin yritystoiminnalle. Samaan aikaan moni kaupungin sosiaalinen ongelma on jäänyt vähemmälle huomiolle ja kaupungissa käytävät puheenaiheet ovat keskittyneet hehkuttamaan, miten hieno kaupunki Tampere on. Moni asia voi toki olla totta samaan aikaan – Tampere ON hieno kaupunki ja investoinnit vaikuttavia, mutta moni myös voi täällä huonosti ja tämä vaatii jatkossa tehokkaampia toimia.
Joten iloitkaamme siitä, että Tampere on kyennyt luovimaan tiukassa taloustilanteessa inhimillisesti kestävällä tavalla, mutta tähän ei tule olemaan tyytyminen. Uskon itse, että kaupungin budjetissa on taatusti myös jatkossa varaa sosiaalisesti kestävän politiikan tukemiseen ja edistämiseen, jos vain tahtotilaa on riittävästi.
Kirjoittaja on Tampereen vasemmiston kaupunginvaltuustoryhmän varajäsen.
