runo

Rakastaisit kun sinulla on sydän

• 1.11.2015

    SEPPO KOSKIMA Rakastaisit    puhuva/naurava olento Ihminen  Evoluution tuottama  Homo Sapiens. Ystävyydestä/rakkaudesta  elävä olento Näkee kuulee mitä tahtoo   kieli ajattelun tulkkina Elä itselleen arvottamilla arvoilla  inhimillisenä ymmärryksenä  sieluna/henkenä Edustaa tietoisuuden suurinta astetta Rakastaisit     pitäisit aistit auki rakkaudelle, sillä rakkauden voimasta ihminen kasvaa; maailma rakkaudestasi synnyttää toivoa/uskoa/rakkautta ihmisyyttä moraalia. Rakastaisit   […]

Heikki Toivainen: Runo elämälle

• 26.4.2015

Runo elämälle Kun kävelin eilen päivällä Furadorossa meren rannalla, avojaloin, ajattomana, rauhoittuneena, kuin lapsena Alvajärven rantaa, katsoin meren huuhtelemaa rantahiekkaa. Hiekassa oli pieniä henkireikiä, ne katosivat aallon työntyessä pitkälle, jättäen kihiseviä aurinkokuplia hiekkaan. Pehmeä rantahiekka vietti alemmaksi, ja veti minua lähemmäksi aaltoja, ensin pieniä kylmiä hyväilyjä nilkkaan asti, ja kohta kuin yllätys, ison korkean vaahtopään […]

Hyvää joulua!

• 24.12.2013

Vasen Kaista toivottaa hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta Seppo Koskiman Punavihreään yhteiskuntaan -runon sanoin. Kohti parempaa, tasa-arvoisempaa  ja oikeudenmukaisempaa vuotta 2014. Punavihreä yhteiskunta Ihminen; merestä noussut, biologinen organismi/protoplasma. Homo Sapiens. Puhuva olento; järkeä, tahtoa/tunnetta. Sielua/henkeä itsensä kehittämiselle. Näkö, kieli, ajattelun tulkkina. Elänyt; 3 miljoona vuotta metsässä 300 vuotta tehtaassa 30 vuotta näyttöpäätteen ääressä Kauanko […]