PIRKKO SEPPI
En ole lukenut Pekka Himasen tulevaisuus”tutkimusta”, mutta mediakohun, sitaattien ja pettämättömän mutun perusteella vahva mielipide on. Kirja on iankaikkisen moneen kertaan todetuista itsestäänselvyyksistä koottua tuttua hurskasta jäkätystä pakattuna niin ovelaan ja sekasortoiseen kieliasuu,n ettei siitä pirukaan ota selvää, ei ainakaan tavallinen ihminen viitsi lukea. Palkka Pekalle vaivannäöstä oli melkein yhtä ”kohtuullinen” kuin Kevan Merja Ailuksen luontaisedut.
Pekka itse telkkarissa on ihan lutunen heppu, milloin musta, milloin valkoinen räsy kiedottuna kurkkunsa ympärille tiedoksi siitä, ettei ole krakamiehiä. Kun häneltä tiedusteltiin, onko sopivaa arvokkaan professorismiehen ja filosofin istua keskustan torilla umpikännissä kalsarisillaan, professori ei kursaillut, vaan miehekkäästi ja selkeästi vastasi, että sattuuhan sitä nyt itse kullekin.
Mutta ylimielinen se on. Köyhät on sen mielestä (parempien ihmisten) paapottavia ressukoita, joitten ei ollenkaan sovi laulella mitään ”Käy eespäin väki voimakas , äl orjajoukko halpa”. Tämä käsitys syntyi, kun Pekka kertoi mummostaan. Uljas mummo oli eduskunnan siivooja ja pyyteli anteeksi, kun iltamyöhällä osui luuttuamaan itse valtioneuvoksen kammaria, vaikka tämä vielä näytti työskentelevän. Mutta niinpä vaan hyvää ehtoota toivoteltiin ja puolin ja toisin ihan silmiin katsottiin, ja mummo unohti niiatakin lähteissään. Että sillä lailla sitä ihmiset kohtasivat. Pekka on itsekin sitä mieltä, että työläinen on ihminen, jolle on oltava ystävällinen.
Mistä näitä kirjoja ja tutkimuksia oikein tulee? Miksei oteta uusintapainoksia kaikista vanhoista hyvistä kuuskytluvun vanhoista pamfleteista Antti Eskolan Vasen Laita Laveasta alkaen? Kaikki asiat on kyllä jo sanottu. Lukijat ja kuulijat ja muutoksen toimeenpanijat vain puuttuvat. Kuka kirjoittaisi kirjan, joka murtaisi Tanssii tähtien kanssa ja Kauniit ja Rohkeat -muurin ja Me Naiset -muurin ja yltäisi lukevan rahvaan käsiin? Ja näin muuttaisi mielipiteitä, kulutuskäyttäytymistä ja herättäisi joukot toimintaan.
Olen selaillut Himasen tutkimuksen. Eihän se ihan helposti avaudu,mutta on siinä jotakin mikä pistää miettimään. Tässä yksi sitaatti: ”Siksi olemme korostaneet luottamuksen ilmapiirin rakentamista keskeisenä perustana koko uudelle johtamis- ja työkulttuurille. Luottamuksen ilmapiirissä jokainen työyhteisön jäsen voi kokea oman arvokkuutensa ihmisenä, juuri sellaisena kuin hän on. Näin ihminen kokee voivansa olla yhteisössä suhteellisen vapaasti oma itsensä ja energia kohdistuu jatkuvasta virheiden ja epäonnostumisen pelosta varsinaiseen tekemiseen.”
Pressiklubissa tutkimusta pidettiin varsin vasemmistolaisena. Pitäisi kai lukea ja yrittää ymmärtää.
Moi
Oon itekin varmaan monista asioista ihan samaa mieltä Himasen kanssa,mutta se justiin ottaa päähän kun eliitti pulisee keskenään tavalla joka menee yli rahvaan hilseen tai viitseliäisyyden. Jos saat jostain käsiisi huomenna ilmestyvän Pam lehden, niin luepa siitä kolumnini. Sanon siinä juuri tuon Himaselta siteeraamasi kohdan ymmärrettävällä tavalla. Ansioistaan huolimatta Himanen tuskin laajentaa ideologisten keskustelijoiden pientä piiriä, eikä siis vaikuta mihinkään mitenkään.
Pirkko S.