Artikkeli: Kaistapää 2013–2018

25.3.2014 klo 18:08

Valtionhallinnossa katse oikeaan päin!

Heinarin KaistapääOlipa edellisellä hallituskaudella maassa hallitus, joka halusi uudistaa valtion aluehallintoa. Mihinkään oikeisiin, yhteiskuntaa tai taloutta kehittäviin suuriin muutoksiin hallituksella ei ollut mahdollisuuttakaan, mutta hallinnon uudistus on vaikeinakin aikoina mahdollista ja kiva tehdä. Siinä saa niitä poliittisia intohimoja toteuttaa.

Hallitusohjelmassa oli mainittu nelisatavuotisen lääninhallinnon uudistaminen. Pian hallituskauden alettua uudistusta lihotettiin kattamaan laajasti muutakin aluehallintoa. Kepu sai balsamia haavoilleen tai jonkin lehmänsä ojasta, kun sen tahdosta ympäristöhallinnon aluehallinto ajettiin uudistuksessa kuralle. Ympäristöministeriön lakkauttamistoiveissa eläneelle keskustalle se oli jonkinlainen puolikas voitto sentään. Kokoomus sai vastapainoksi ajaa omaa uusliberalistista politiikkaansa, muun muassa viestintäpolitiikan saralla.

Alueelliset ympäristökeskukset liitettiin osaksi ELY-keskuksia, joissa isännän ääni kuuluu elinkeinoja edistävälle entiselle TE-keskukselle. Tiehallinto pilkottiin keskustason Liikennevirastoon ja tiepiirit osaksi ELY-keskuksia. Maanteihin käytettävä rahavirta komistaa ELY-keskusten budjettia, mutta teiden rapautumiseen se ei auta: tienpitoon käytettävissä olevat rahat riittävät tällä menolla kohta enää ns. venäläistyyppiseen tieverkkoon. Että on sitten citymaastureillekin käyttöä.

TEMin yleisohjauksessa ELY-keskuksia on ajettu yhdenmukaistamaan toimintaansa. Väki vähenee kovaa tahtia. Loput turhautuvat, kun osaaminen organisaatiossa rapistuu. ELY-uudistus on osoittanut jo heikkoutensa; riippumaton ympäristövalvonta riippuu marionettina yritysmaailman pitelemien narujen varassa. Talvivaaran tapaus on murheellinen esimerkki ympäristöhallinnon ongelmista. Tilannetta ollaan paikkaamassa lisäämällä virkoja – ei ELY-keskuksiin, vaan ympäristöministeriöön! Koko aluehallinnon uudistus on osoittautumassa alkuun suunniteltuakin laajemmin valtionhallinnon valtaa keskittäväksi uudistukseksi. Valuvikaa tällä tilkkeellä ei kyllä korjata, mutta valta keskittyy kätevästi Helsinkiin. Koko valtionhallinnon hallinnollisten ja tukitehtävien keskittäminen Suureen ja Mahtavaan Neuvosto … öh keskusvirastoon on meneillään. Ja koko aluehallinnon uusjakoa entistä isompiin yksiköihin valmistellaan jo ministeriöiden kansliapäälliköiden ehdotusten pohjalta.

Korkeimmalla tasolla valtioneuvostouudistuksessa haikaillaan yhden ministeriön mallia Suomeen. Ihan oikeasti. Vain yksi, pääministerin johtama ministeriö. Kuinka hienoa ja ketterää, aina koko valtiohallinnon lipat samaan suuntaan, kun hallitus vaihtuu! Ei enää russutusta ympäristöasioista, sivistyksestä, kulttuurista, terveydenhuollosta, ei siiloutumista tai erilaisia näkökantoja. Pärjättäisiin yhdellä viisaalla ministerillä, jonka voisi kansan vaaliväsymyksen vähentämiseksi valita eliniäksi. Mutta hetkinen, eikö valtiolla sitten ole erilaisia intressejä, eikö ole keskenään ristiriitaista lainsäädäntöä? On toki. Ja niin tulee ollakin. Paras tulos hallinnossa, kuten myös yhteiskunnassa laajemminkin, saadaan erilaisten näkemysten esiin nostamisella ja yhteen sovittamisella.

Valtioneuvostouudistuksen ideoineesta ajatushautomosta, jolle parlamentarismi ja demokratia lienevät kirosanoja pahimmasta päästä, voi odottaa piakkoin jo seuraavaa mahti-ideaa: halutaan Suomeen vain yksi puolue! Se vasta ketterää olisikin! Koko maassa kaikilla samat tavoitteet, arvot ja asenteet. Yksi maa, yksi aate, yksi johtaja. Onhan tuota jo jossain kokeiltu.

 

Kommentteja: 1

  1. Valtionhallinnossa…..

    Olen pitkään pohtinut nykyistä tilannetta, jossa valtio jakaa vastikkeetonta rahaa kunnille.

    Olen tullut siihen johto(ei valokaapeli) tulokseen, että rahan jakaminen, ilman että sille (rahalle) määritelty selkeä käyttökohde, ei toimi.

    Semminkin, kun kaikissa kunnissa ei ole päättäjiä (kunnanvaltuutettuja) jotka pystyisivät tämän päivän monimutkaisessa maailman rahataloudessa ymmärtämään kaikki kytkökset.

    Nyt toteutettu sote uudistus on oikea ratkaisu. Suomessa ei tarvita kuin 4-5 kuntaa. Periaatteessa riittäisi 1 (yksi).

    Kirkonkellot on korvannut aikaa sitten jo netti.

    Muistan ikuisesti, kun eräs vuorineuvos, kirjoitti kommentin Satakunnan Kansassa kolmisenkymmentä vuotta sitten: ”Ihmettelen miksi Porin ja Helsingin välillä kunnan vaakuna muuttuu 10-20 km välein”

    Minäkin olen ihmetellyt sitä samaa asiaa. Ja Ihmettelen edelleen.

    Hyvää päivänjatkoa.

    Kissalaakson kellarissa 26.3.2014 Pentti K. Hänninen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *