Teksti ja kuvat: CAROLINA HEINONEN
Äitienpäivää vietetään jälleen kerran maassamme ensi sunnuntaina. Idean äitien juhlistamisesta maahamme toi kansakoulunopettaja ja kansanedustaja Vilho Reima Amerikasta vuonna 1918.
Perinteisesti äitienpäivä alkaa aamupalan valmistamisesta äidille ja äidin kukittamisesta valkovuokoilla tai muilla kukkasilla. Suomen valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa tasavallan presidentti myöntää äitienpäivän kunniamerkkejä ansioituneille äideille.
Nykypäivänä maastamme löytyy monenlaisia äitejä erilaisine taustoineen ja perheineen tai kulttuureineen. Seuraavassa eri äidit kertovat, miten äitienpäivää vietetään heidän kodeissaan.
Kuusikymppinen, pian työuraltaan eläkkeelle jäävä tamperelainen isoäiti Anneli kuvailee äitienpäivää näin:
– Äitienpäivästä tulee mieleeni kevät, valkovuokot ja toukokuun toinen sunnuntaipäivä odotuksineen. Ja liikuttavat, ihanat ja kummalliset äitienpäiväkortit ja aamuseremoniat. Ja kun mennään kauemmaksi ihan Kekkosen ajoille asti, niin näen mielessäni arvokkaat, jopa pönäkät ansiomerkkien jakokuvat suurperheiden äideille.
– Äitienpäivänä tulee myös aina ikävä omaa jo edesmennyttä rakasta äitiä. Äitienpäivä herättää tietenkin myös ajatuksia omasta äitiydestä, mikä onkin taas ihan eri asia kuin nykyään niin karamellimainen ja kaupallistettu äitienpäivä. Äidiksi tulo on yksi merkittävimmistä asioista elämässä. Varsinainen ilon, onnen, ylpeyden, vastuun, huolien ja murheiden rypäs. Se on ikuinen kasvuprosessi, jossa on tullut luokalle jäämisiä ja kompasteluja, mutta joskus myös papukaijamerkkejä.
–Meillä äitienpäivää on vietetty maltillisesti. Aina on muistettu korteilla, kukkasilla ja joskus on tuotu kahvia ja leipää sänkyynkin. Yleensä päivä on sujunut yhdessä ulkoillen ja sitten olen laittanut jotain hyvää ruokaa. Oikeasti jokainen päivä on äitienpäivä, sillä meitä ei olisi ilman äitejä.
Yhden lapsen kolmivitonen yksinhuoltaja ja kotiäiti Minka kuvailee äitienpäiväänsä:
– Minulle äitienpäivä on toisaalta yksi päivä muiden joukossa, mutta toisaalta sellainen päivä, jolloin muistutan itseäni siitä, mitä olen saanut aikaan ja olen onnellinen. Ennen lapseni syntymää elämäni oli pelkkää kaaosta päihdeongelmineen ja sen siivittämine lieveilmiöineen. Lapseni maailmaan tulo muutti koko elämäni kertaheitolla ja oikeastaan olen sanonutkin monille, että lapseni on antanut minulle elämän ja minä siten myös hänelle. Ilman tyttöäni en olisi yhtään mitään.
– Koska lapseni on vielä aika pieni, ei meillä oikeastaan vietetä äitienpäivää millään erikoisella tavalla. Omalle äidilleni muistan tietysti antaa kortin ja jotain pientä ihanaa, kuten teetä tai kukkia. Menemme myös tyttäreni kanssa todenäköisesti käymään mummolassa. Sitä päivää tietysti odotan, että saan käteeni lapseni itse tekemän kortin ja halauksen, mutta siihen asti päivää vietetään kuten muitakin päiviä. Yhdessä ollen, ulkoillen ja ruokaa laittaen ja kaikenlaista muuta mukavaa touhuten.”
Kolmikymppinen kaupan kassalla työskentelevä poikalapsen äiti Jaana kertoo omasta äitienpäivästään tällä tavalla:
– Äitienpäivä on minulle muistutus äitiydestä ja omasta ihanasta lapsesta. Arjen kiireen keskellä sellaiset saattaa välillä unohtua. On myös mukavaa, että äitejä arvostetaan ja muistetaan oman päivän merkeissä. Meillä äitienpäivää vietetään luonnollisesti perheen kesken. Kivalta tuntuu, jos vaikka saa aamupalan sänkyyn. Poika on varmaan tehnyt äidille oman kortin ja ehkä joku lahjakin äidille annetaan. Sitten tehdään jotain kivaa yhdessä, lähdetään vaikka kävelylle tai käydään ulkona syömässä.”
Aika perinteikkäästi äitienpäivää siis vietetään ainakin näissä perheissä ja heidän kodeissaan. Hyvää äitienpäivää ihan kaikille äideille, oli se päivä perinteikäs tai ei!