Syntymäpäivähaastattelu: JOUNI KALLIOLUOMA
Mikko Kuoppa, trukinkuljettaja ja Takon pääluottamusmies, Pirkkalan kunnanvaltuutettu vuodesta 1980, kansanedustaja 1979 – 1987 ja 1995 – 2011 täytti 70 vuotta syyskuussa. Vasen Kaista yhtyy onnitteluihin!
Missä synnyit, kasvoit ja vartuit?
Synnyin Mikkelissä 10.9.1944. Perhe muutti Ristiinaan, muutaman kymmenen kilometrin päähän Mikkelistä, kun olin 2-vuotias. Kouluni kävin Ristiinassa ja siellä sahalla oli myös ensimmäinen työpaikkani. Olin sahalla teroittajana parin vuoden ajan. Kirvesmies-isäni kanssa työskentelin myös rakennuksilla apumiehenä parin vuoden ajan.
Kun vanhempani ostivat maatilan Huittisista, muutin sinne jonkin ajan kuluttua perässä. Olin kolmisen vuotta vanhempieni tilalla tehden kaikenlaisia maatalousalan töitä.
Isänmaa kutsui ja armeija-ajan palvelin Hämeenlinnassa. Armeijan jälkeen muutin työn perässä Pirkkalaan vuonna 1964. Aluksi olin Lokomolla töissä noin vuoden, 1965 keväällä pääsin Takolle ensi kesälomantuuraajaksi, mutta vakinaistuin ja tein siellä trukkikuskin hommia aina vuoteen 1979 saakka.
Miten innostuit ammattiyhdistystoiminnasta?
Ammattiyhdistystoiminnasta innostuin Takolla ollessani. Minut valittiin vuonna 1974 varapääluottamusmieheksi. Sitten kävi niin, että pääluottamusmieheksi valittu henkilö sairastui ja jouduin varapaikalta ottamaan pääluottamusmiehen homman vastaan. Edunvalvontatyö tuotti kuitenkin tulosta niin, että vuonna 1975 minut valittiin Takon pääluottamusmieheksi. SAK:n valtuustossa olin kauden tai kaksi. Paperiliiton valtakunnallinen toiminta ei niinkään kiinnostanut, koska koin saavani enemmän aikaan paikallisella tasolla.
Entäs miten ryhdyit puoluepolitiikkaan?
Puoluepolitiikka alkoi kiinnostaa 1970-luvun loppupuolella. Takolla oli vahvaa puoluetoimintaa. Ja ammattiyhdistystoiminnan kautta menin mukaan SKP:n toimintaan. Ensimmäisen eduskuntavaalikampanjani kävin 1979 ja pääsin tuolloin hieman yllätyksenä itsellenikin kansanedustajaksi. Vaalikampanjalla piti vain tehdä omaa nimeä tunnetuksi, mutta toisin kävi.
Kampanjassa kiersin aktiivisesti perusosastoja ja ammattiosastoja. Tuo oli aikaa, jolloin puolueen piirijärjestössä oli useita työntekijöitä. Nämä järjestivät tilaisuuksia, kun vaan ilmoitti ajat, jotka itselle sopivat. Jalkatyötä tehtiin, rahaa ei niinkään käytetty. Muutama lehti-ilmoitus oli ainoa varsinainen rahallinen satsaus. Nythän tilanne on ihan toinen.
Millaista oli päästä kansanedustajaksi?
Ensimmäinen kausi eduskunnassa oli aikamoinen elämänmuutos. Ennen kansanedustajuutta en ollut koskaan käynyt eduskunnassa. Tamperelainen kansanedustaja Marjatta Stenius oli korvaamaton apu ja tuki uudelle kansanedustajalle. SKDL:llä oli tuohon aikaan kansanedustajia yli 30.
Noihin aikoihin kansaneläkkeiden tulemisesta verolliseksi oli eduskunnassa kova vääntö. Samoin Suomen ja Neuvostoliiton välisestä kaupasta väännettiin kättä, mm. maakaasuputkesta. Silloin peloteltiin sillä, että Neuvostoliitto voisi pistää kaasuhanat kiinni. Nythän voidaan todeta, että niin ei ole käynyt kertaakaan.
Välillä olit pois eduskunnasta, mutta pääsit takaisin kolmeksi kaudeksi. Mitä muistoja sinulla on niistä ajoista?
Kahden kansanedustajakauden jälkeen olin kahdeksan vuotta Takolla töissä työkonekorjaamolla ja toimin ammattiosaston puheenjohtajana. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa minut valittiin taas eduskuntaan. Tuo oli erityisen tuskainen kausi. Silloin elettiin vielä lamaa ja leikattiin. Vasemmistoliitto oli hallituksessa mukana leikkaamassa. Vaalilupaukset kipattiin kaikki nurin, lapsilisiä, työttömyyskorvauksia, jopa toimeentulotukia leikattiin. Leikkausten vastustajana minut muiden muassa erotettiin eduskuntaryhmästä. Olin tuolloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Siellä oppi vastalauseiden tekemisen. Myöhemmin olin kolme kautta valtiovarainvaliokunnassa, missä oppi aika tavalla verotuksesta. Kansanedustajan hommat jätin vapaaehtoisesti 2011.
Kun Suomi liittyi euroon, käytiin asiasta kova keskustelu. Tuolloin yritimme varoittaa, että kun valuuttaa ei enää voida devalvoida, joudutaan tekemään sisäistä devalvaatiota. Se taas merkitsee sitä, että jälleen leikataan. Ruotsille ilkuttiin, kun se jäi pois eurosta – että mitenkähän ne nyt sitten pärjäävät. No, nyt tiedetään, miten ovat pärjänneet.
Turvallisuuspoliittisen selonteon osalta oli aina kiistaa NATO-muotoiluista. Toistuvasti nuo muotoilut onnistuttiin pitämään järkevinä. Olen vakaasti sitä mieltä, että Suomen turvallisuus ei ole NATO:ssa. Jos siellä olisimme, olisimme maantieteen takia etulinjassa. Olen vakuuttunut siitä, että Suomen turvallisuutta hoidetaan parhaiten tekemällä viisasta ulkopolitiikkaa. Turvallisuus ei parane aseita heiluttelemalla.
Olet asunut kohta 40 vuotta Pirkkalassa. Mitenkäs tuo kunnallispolitiikka?
Valtuustoon minut valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1980 kunnallisvaaleissa. Olin tuolloin toista kertaa ehdokkaana. Päätös ”Palvelujen Pirkkalasta” on pitkällä aikavälillä ollut Pirkkalan viisaimpia päätöksiä. Olin keskeisesti mukana sitä päätöstä tekemässä. Tuolloin päätettiin, että ulkoisista puitteista, mm. kaduista voidaan tinkiä, jotta ihmisille voidaan järjestää kunnon palvelut ja siitä päätöksestä on kiitettävästi koitettu pitää kiinni. Huonompaakin katua voi ihminen kulkea lääkäriin, kun sitä tarvitsee. Tärkeämpää on, että on se lääkäripalvelu olemassa. Koulujen ja päiväkotien palveluja pitää puolustaa. Kunta ei ole itsetarkoitus, vaan se on toimija, joka tuottaa ihmisten tarvitsemat yhteiset palvelut.
Mitäs tulevaisuus tuo tullessaan?
Kunnallispolitiikassa olen nyt mukana ja haluan hyödyntää kokemustani ja osaamistani. Se on mielekästä, on tärkeää tuoda tavallisen kuntalaisen näkemystä esille.
Valtakunnan politiikassa niitä suuria huijauksia ovat puheet suurituloisten verohelpotusten muka elvyttävästä vaikutuksesta. Helpotuseurot pistetään taskuun tai viedään peräti veroparatiiseihin. Ei uusia työpaikkoja Suomeen sillä tavalla synny.
Eläkeläispäiväni ovat täynnä touhua; kesällä kalastellaan, syksymmällä kerätään marjoja ja sieniä. Perinteisesti kerran kesässä käydään lavatansseissa.