Sattuipa paikalle toimittaja haastattelemaan Kreikan valtiovarainministeriä. Jostakin syystä keskustelu kääntyi Euroopan sairaan valtion Suomen asioihin. Tuo pohjoinen EU-maa oli joutunut syyniin ja suurennuslasin alle, koska siellä porvarihallitukset olivat 2010-luvulta lähtien säästäneet maan henkihieveriin. Kestävyysvaje oli saatu parissa vuosikymmenessä yli 50 miljardiin euroon ja maan talous oli kuralla. Leipäjonot olivat arkinen näky suomalaisissa kaupungeissa. Terveydenhuolto oli lopetettu rahan puutteessa ja eläkkeiden maksu oli varsin satunnaista. Sosiaaliturva perustui vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Rikkaimmat olivat vuosia sitten jättäneet maan ja muuttaneet veroparatiiseihin. Rikollisuus oli Euroopan huippuluokkaa.
Suomella oli myös ulkoisia ongelmia; naapurimaa oli sekasorron vallassa ja pakolaisia vyöryi rajan yli Suomeen. Kuluvan vuoden aikana oli uusia pakolaisia tullut telttamajoitukseen jo yli 700.000 ja lisää oli tulossa. Rajavartioston konekivääreistä olivat panokset loppuneet, vaikka armeijan määrärahat olivat kasvaneet pitkin matkaa. Kun armeijalla oli millä mällätä, käytettiin budjettimiljardit yhä kehittyneempien asejärjestelmien ostamiseen ja ylläpitoon. Tavallisiin pakolaisten ampumiseen tarvittaviin niin sanottuihin konventionaalisiin aseisiin ei ollut sijoitettu riittävästi.
Kysyttäessä Kreikan valtiovarainministeriltä Suomen ongelmista tämä tuhahti. Hän muistutti, että kun Kreikalla oli vaikeaa, ei pohjoisesta herunut apua eikä myötätuntoa. Pelkkää kuripolitiikkaa tarjottiin silloin. On Suomen aika maistaa omaa lääkettään. Kreikka ei halua laittaa senttiäkään tuollaisen kuratalouden loputtomaan tukemiseen. Vähintäänkin vakuuksia pitäisi saada, mutta milläpä Suomi sellaisia pystyisi järjestämään, kun porvarihallitukset olivat jo aikoja sitten myyneet eduskuntataloa myöten kaiken myytävissä olevan ja maalla oli nyttemmin vain velkaa erilaisten kriisipakettien jälkeen 400 prosenttia kansantuotteesta.
– Ehei, mehän emme näin halpaan mene. Suomalaiset ovat itse holtittomalla taloudenpidolla ajaneet itsensä kuiluun ja saavat ihan itse sieltä pois kavuta. Tarvitaan kovia päätöksiä ja uhrauksia, mihin suomalaisten on pakko nöyrtyä, koska me velkojat niin sanomme. Eihän meitä oikeasti kiinnosta pätkääkään, miten suomen kansalla menee, olemme huolissamme omien pankkiemme riittävistä voitoista, kommentoi valtiovarainministeri, iski sitten nyrkkiä pöytään ja jyrähti.
– Mitä sitten tulee siihen, että Suomi on anonut muilta EU-mailta apua pakolaisongelmansa hoitoon, niin totean, että meidän järkkymätön kantamme on se, että mahdollinen apu pitää järjestää vapaaehtoisuuden pohjalta. Olemme vapaaehtoisesti sitoutumassa ottamaan noin 100 – 200 pakolaista tänä vuonna. Muut eivät meitä liikuta, hoitakoon Suomi omat ongelmansa, mitäs asuvat lähellä kriisipesäkkeitä. Jos pakolaisia alettaisiin jakaa pitkin Eurooppaa, niin siitähän tulisi monenlaista monikulttuurista sotkua ja riitaa. Pakolaisia pitää auttaa heidän kotimaissaan. Siihen tarkoitukseen mekin olemme varanneet tuhansia euroja budjetissamme. Niillä ostetaan raamattuja ja muuta tarpeellista.
Valtiovarainministeri sytytti paksun havannalaissikarin ja nojautui taaksepäin. Haastattelu oli päättynyt.