Pirkanmaan vasemmiston piirihallitus otti uudelleen käsittelyyn sitoutumattoman kihniöläisen kunta- ja aluevaaliehdokkaan Hannu Tiaisen ehdokkuudet kevään vaaleissa. Syy ehdokkuuksien uudelleen käsittelyyn on Tiaisen joulukuun lopulla Aamulehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessa, jossa Tiainen ottaa kantaa Venäjä-suhteisiin ja nimittää Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainassa ”Ukrainan erityisoperaatioksi”.
Piirihallitus päätyi käsittelyn tuloksena perumaan Hannu Tiaisen ehdokkuudet. Asiasta äänestettiin. Piiri korostaa, että Tiaisen mielipidekirjoituksessaan esittämät väitteet eivät edusta puolueen tai Pirkanmaan vasemmiston linjaa, minkä takia Tiaisen ei katsottu voivan jatkaa vasemmistoliiton ehdokkaana.
– Olemme käyneet vakavia keskusteluja Hannu Tiaisen kanssa ja käsitelleet asiaa perusteellisesti piirihallituksen kesken. Päädyimme perumaan Tiaisen ehdokkuudet. Ehdokkaan tulee sitoutua puolueen arvoihin, vaikka tämä ei puolueen jäsen olisikaan. Tässä tapauksessa katsoimme, että kyseeseen tuli huomattavan suuri ristiriita vasemmistoliiton edustaman arvomaailman ja ehdokkaan esittämien mielipiteiden välillä, minkä vuoksi ehdokkuudet eivät olisi voineet jatkua, Pirkanmaan vasemmiston puheenjohtaja Anna Jukantupa kommentoi piirin päätöstä.
Hannu Tiainen oli aluevaaliehdokas edellisissä aluevaaleissa ja on toiminut vähän palveluita käyttävien valiokunnan varajäsenenä kuluvalla valtuustokaudella.
Lukiessani Hannu Tiaisen ehdokkuuden peruuttamisen aiheuttanutta tekstiä joudun valitettavasi Vasemmistoliiton jäsenenä toteamaan, että pidän hänen tekstiään pääosin hyvänä kuvauksena Suomen turvallisuus- ja ulkopoliittisesta toiminnasta. Ajattelen siis vasemmiston arvojen vastaisesti.
Selkeästi ei käy ilmi, mistä arvoista on kysymys. Arvelenkin, että taustalla on pikemmin ero tietyn historiallisen prosessin selittämisestä eli Ukrainan sodan taustasta. Tarkastelen jatkuvasti kansainvälistä politiikkaa seuraamalla materiaalia kaikilla osaamillani kielillä, myös venäjäksi. Ukrainan sodan syyt jaan tässä karkeasti kahteen ajattelumalliin:
1) Venäjä (tai Putin) hyökkäsi vuonna 2022 julmasti, laittomasti ja imperialistisesti Ukrainaan tarkoituksenaan valloittaa maa ja jatkaa sitten valloitustaan Baltiaan, Suomeen ja ehkä koko Eurooppaan. Tähän tarkasteluun liittyy väitteitä, että Venäjä on jatkuvasti sotia käyvä maa, joka hyökkää kaikkialle. Laajan uhkakuvan luominen on tietysti edullista Venäjän vastaisen massiivisen rintaman pystyttämiselle. Mitkään hyökkäyksen tarkoituksiin liittyvät uskomukset eivät kutienkaan perustu mihinkään dokumentteihin. Tämän mallin heikkous on sen epäloogisuudessa. Maidanin vuoden 2014 vallankaappauksesta lähtien amerikkalaiset massiivisesti aseistivat ja kouluttivat ukrainalaisia. Jos Venäjällä olisi ollut halukkuutta valloittaa Ukraina ja liittää se itseensä, miksi se toimisi vasta sitten, kun Ukraina sotilaallinen resurssi oli suuresti kasvanut, vaikka aikaa tuon suunnitelman toteuttamiseen olisi ollut siitä lähtien, kun Ukraina luopui ydinaseista vuonna 1994?
2) Toista lähestymistapaa kutsun eksistentiaalisen uhan malliksi. Maidanin kaappauksen jälkeen Ukrainan hallinto on ollut vahvasti viemässä maata Natoon. Jos Ukraina olisi Natossa ja tekisi sitten todennäköisesti DCA-sopimuksen Yhdysvaltain kanssa, se toisi epäilemättä amerikkalaisen sotavoiman Ukrainan ja Venäjän rajalle noin 500 kilometrin päähän Moskovasta. Ohjausten lentoaika kohteeseensa olisi lyhyt ja jossakin tilanteessa interventiolla voitaisiin kukistaa Venäjän koko hallinto. Kyseessä olisi epäsymmetrinen eksistentiaalinen uhka, koska Venäjä ei kykenisi Yhdysvaltoja uhkaamaan missään samalla tavalla. Tällainen uhka maailmanhistoriassa olisi uusi, vaikka Kuuban kriisissä vuonna 1962 sellainen olisi voinut syntyä. Kansainvälinen oikeus ei taida tuntea eksistentiaalisen uhan torjunnan oikeutusta eikä sitä täysin voi verrata rikosoikeuden hätävarjelutilanteeseen annettuun väkivallan käytön oikeutukseen. On kuitenkaan selvä, ettei mikään suurvalta voi tällaista olemassaoloaan horjuttavaa pysyvää uhkaa hyväksyä.
Venäjä pyrki neuvottelemaan kokemastaan turvallisuusvajeesta Euroopan maiden ja Yhdysvaltain kanssa jopa lähettämällä kirjeitä mutta saamatta vastakaikua. Hannu Tiaista moitittiin siitä, että hän käytti Ukrainan sodasta Venäjän antamaa nimitystä erityisoperaatio. Termi voi olla tietysti sodan kiertoilmaus, mutta mielestäni se hyvin kuvaa sitä, että Venäjän alkupäämäärät taisteluissa olivat rajalliset, ennen kaikkea Ukrainan hallinnon kaataminen, ja sota laajeni tämän epäonnistuttua.
Vasemmistoliitto puolueena siis kannattaa selitysmallia 1) ja tuomitsee Venäjän hyökkäyksen, ja minä kannatan johdonmukaista selitysmallia 2) eli ymmärrän ja siten myös tavallaan hyväksyn Venäjän kahdesta huonosta vaihtoehdosta valitseman toimintatavan. Poikkean siis puolueen arvoista ja linjauksista. Nykykäytännön mukaisesti minut on kaiketi erotettava puolueesta tai minun itse erottava.
Mitä tähän osaisi sanoa? Muutama pointti kuitenkin: 1) Puolueen ehdokkaiden ei ole hyvä esiintyä julkisuudessa täysin puolueen linjauksia vastaan; 2) Tiaisen esiintyminen koski ulkopolitiikkaa, mikä ei ole aluevaltuuston asialistalla; 3) Vasemmistoliitolla on suuria vaikeuksia saada maaseudulta ja pieniltä paikkakunnilta ehdokkaita (esim. Vas:n puoluesihteeri on kehottanut ”kaikkia kynnelle kykeneviä ryhtymään ehdokkaaksi”); 4) Muillakin puolueilla on riveissään ehdokkaita (ääniä keräämässä), jotka ovat tässä tai tuossa kysymyksessä eri mieltä puolueensas kanssa. Tuli neljä pointtia, yksi enemmän kuin Stubbilla. Itse päätöstä en osaa kittää tai moittia.