MINNA MINKKINEN
Hallitusohjelman osiossa Hyvinvointi ja terveys on asetettu tavoitteeksi, että järjestötyö ja vapaaehtoistoiminta ovat helpottuneet ja yhteisöllisyys lisääntynyt normeja purkamalla. Millaisia esteitä meillä on järjestötyölle ja vapaaehtoistoiminnalle?
Teen paljon vapaaehtoistoimintaa. Olen mukana muun muassa ihmisoikeusjärjestössä ja liikuntaliikkeessä. Toissa viikolla järjestin Helsinki Priden yhteydessä kolme puistojumppaa, keskustelutilaisuuden, jalkapalloturnauksen ja organisoin kulkueen yhden osion. Yhtään normia tai lainsäädännöllistä estettä en viikon aikana huomannut. Olen menossa järjestyksenvalvojaksi urheilutapahtumaan parin viikon päästä, eikä siinäkään ole mitään estettä näkyvissä. Ilmaistyöllä tehdään iso osa urheilu- ja liikuntatapahtumista. Hyvin näyttää toimivan. Esteenä vapaaehtoistyölle voi olla toki tekijöiden puute.
Pelottavaa hallitusohjelmassa on se, että vapaaehtoistyö ja normien purku on niputettu hyvinvoinnin ja terveyden alle. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena mietin, tavoitellaanko linjauksilla ammattitaitoisen henkilökunnan määrää vähentämistä ja korvaamista vapaaehtoistyöllä. Onko esimerkiksi sairaaloissa tarkoituksena lisätä vapaaehtoisia tekemään ammattitaitoisen henkilöstön töitä? Tämä tie voi merkitä hoidon laadun laskua. Hoidon laatuun kuuluu hoivatyön etiikka. Vapaaehtoiset ovat nimensä mukaan vapaaehtoisia. Heillä ei ole vuosien koulutusta, vaan taustalla voi olla ainoastaan parin illan perehdytys. Vapaaehtoisilla on oma osuutensa, mutta heillä ei voida korvata ammattilaisia – etenkään asioissa, joissa on kysymys ihmisten terveydestä ja elämästä.
Mikäli hallitus tavoittelee normien purulla hoitajamitoituksen normien poistamista ja ammattilaisten työn korvaamista vapaaehtoisilla, ei voi kuin vastustaa tällaista vanhanaikaista tapaa nähdä sosiaali- ja terveysalan työt töinä, joita kuka tahansa voi tehdä, jos sydäntä löytyy. Sosiaali- ja terveysalan työt eivät ole vain sydämen töitä, vaan vaativat ammattitaitoa. Jo nyt meillä on kasvava määrä hoiva-avustajia, joiden ammattitaito on vähäinen ja rooli epäselvä. Vahva ammattitaito ei tarkoita kylmää, kaukana olevaa ammattilaista – päinvastoin. Ammattilainen pystyy tulemaan lähelle polttamatta itseään loppuun.
On hyvä, että vapaaehtoistoiminta halutaan turvata. Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka vaan siinä viiteryhmässä, missä sitä haluaa tehdä. Sipilä hei, ei kuitenkaan korvata ammattilaisia vapaaehtoisilla asioissa, joissa se ei ole mahdollista tai järkevää. Voisimmeko puhua siitä, onko vapaaehtoistyölle esteitä vai onko ajatus korvata palkalliset työntekijät vapaaehtoisilla.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereella. Hän tekee vuosittain satoja tunteja vapaaehtoistyötä vasemmistoliitolle, liikuntajärjestöille, ihmisoikeusliikkeelle ja oikeastaan kelle vaan kuka osaa pyytää.
|||
Etusivun kuva: Satu Kosola ja Minna Minkkinen Helsinki Pride -tapahtumassa kesäkuun lopulla. Kuva: Riku Ahola.