Teksti: TIINA JALAVA, kuvat: TARU JALAVA
Museokeskus Vapriikissa on esillä näyttely, jossa tutustutetaan kävijää kirjoitettujen viestien ulkoiseen olemukseen.
‒ No höh! Eikö muka riitä, että siitä saa selvää, lienee monen ensireaktio typografian koukeroiseen maailmaan.
Typografialla tarkoitetaan tekstin tuottamista ennalta valmistettuja merkkejä ja jotain mekaanista menetelmää käyttäen. Digitaalisena aikana kirjaintyyppien määrä on vähintään satakertaistunut, nykyisin niitä arvioidaan olevan 150 000-200 000. Niistä näyttely esittelee 60.
Nimet Helvetica, Frutiger, Johnston tai Futura eivät aihetta tuntemattomalle kerro ehkä mitään. Moni kuitenkin muistaa, miltä näyttää Lontoon metron opasteiden teksti (Johnston) tai kansainvälisten lentokenttien opasteiden teksti (Frutiger).
Vaikka arjessa kirjoitamme tekstimme yleensä sillä tekstinkäsittelyn ensiksi tarjoamalla Calibrilla tai vastaavalla tylsällä fontilla sen enempää ajattelematta, onko kuitenkaan samantekevää, miltä teksti näyttää? Ainakin, jos sisällön ymmärtää. Läheskään aina pelkkä luettavuus ei riitä, sillä tekstin ulkoasu ja kirjasintyyppi voivat antaa tekstille lisää painoarvoa tai muuten tukea sisältöä. Väärillä valinnoilla vaikutus voi olla päinvastainen. Lapsille suunnattuihin teksteihin suunniteltu Comic Sans ei välttämättä ole oikea valinta virallisissa asiateksteissä.
Näyttelyssä voi tutustua sekä typografian historiaan että nykypäivään. Yksi näyttelytilan huoneista on varattu fonttikävelylle, lattiaan maalattujen kadunnimien päälle astumalla seinälle heijastuu kuva kyseisestä paikasta nyt tai vuosikymmeniä sitten. (Katso kuva alla) Lisäksi esitellään muutamia suomalaisia alan ammattilaisia ja heidän töitään.
Näyttelyn on koonnut taiteen tohtori Markus Itkonen. Näyttely on Päivälehden museon, suomalaisen kirjan museo Pukstaavin ja viestintämuseo Rupriikin yhteistuotantoa ja se on esillä vielä ensi viikon, neljänteen lokakuuta asti.
Lisää aiheesta muualla verkossa
Näyttelyn esittely Vapriikin sivuilla
*