TIINA HEIKKILÄ
Opiskelijat ja opettajat protestoivat Tampereen yliopistolla maanantaina (30. 11. 2015) valtiovarainministeri Alexander Stubbin vierailun vuoksi. Ja taas meni marginalisoimiseksi, kun Aamulehti (1.12.2015) kirjoitti tästä yhteiskunnallisesta aktivismista.
Erityisesti opetusministeri Sanni Grahn-Laasoseen ja valtiovarainministeri Stubbiin kohdistuva hallituskritiikki nostaa päätään yliopistoilla niissäkin piireissä, jotka eivät yleensä ole barrikadeilla. Tiistaina (1.12.2015) koulutusleikkausten vastaisessa mielenilmauksessa oli yli 250 ihmistä. Maanantaina Stubbin keskeyttänyt opiskelija sai aplodit. Olin itsekin hämmästynyt, kuinka moni taputti, vaikka keskeytys oli varsin radikaali. Itse pidin keskeytystä hyvänä vastaspektaakkelina hallituksen tarjoileman pöhinän ja vaikeiden päätösten vaihtoehdottomuudelle.
Kuka on raukkamainen?
Protestia käsitellessään Aamulehti antoi mediatilaa ihmisille, jotka saavat sitä joka tapauksessa. Toimittaja Jussi Saarinen oli kysynyt kommenttia tapahtumista rehtori Kaija Hollilta ja Viestinnän, median ja teatterin yksikön johtaja Heikki Hellmanilta. Miksei voi käyttää mielikuvitusta haastateltavien etsinnässä? Miksei voi haastatella asianomaisia?
Rehtori Kaija Holli sanoo jutussa naamari päässä operoinnista Stubbin luennolla:
– Se on raukkamaista. Jos on tarve sanoa jotain, se pitää pystyä sanomaan omilla kasvoillaan. Luennolla olisi ollut mahdollista esittää asiallisia kysymyksiä.
Jos nyt tähän lähdetään, niin omasta mielestäni on raukkamaista, että ministeri valehtelee eduskunnalle poliittista hankettaan edistääkseen. Tavallaan sekin on raukkamaista, että yliopistojen johto ja etujärjestöt eivät ole vielä ottaneet koulutusleikkausasiaan tiukkaa kielteistä kantaa. Ymmärrän, että voi olla hankalaa neuvotella ja samalla kritisoida ankarasti, mutta hallituksen toimet ovat sellaisia, että en usko neuvottelemisen olevan riittävä strategia.
Pisteet kuitenkin Heikki Hellmanille asiallisesta kommentista:
– Eihän huutelu laitonta ole. Maailma on täynnä poliittista aktiivisuutta. Ei Stubb tule yliopistolle luennoitsijana vaan poliitikkona. Hän myös saa poliitikon vastaanoton.
Hellmania haastatellesaan Aamulehti ammensi voimaa vanhasta vitsistä Tampereen yliopiston punaisesta tiedotusopin laitoksesta. Jutun lopussa Hellmanilta kysytään, onko hän huolissaan, miten tällainen käytös vaikuttaa Tampereen yliopiston ja tiedotusopin maineeseen.
Hellman vastasi:
– En. Päinvastoin, on hyvä, että opiskelijat osaavat olla aktiivisia. Tämä kuuluu aikaan ja asiaan.
Skuuppi!
Aamulehti kysyi Hellmanilta myös, oliko paikalla journalismin opiskelijoita. Voin kertoa Aamulehdelle skuupin: paikalla oli journalismin opiskelijoita, naamarit päässä ja ilman. Itsekin huutelin naamari päässä Stubbille. Kysyin (odotin puheenvuoroani toki), että kun kokoomuslaiset tykkäävät tiedolla johtamisesta, niin mitä Stubb tykkää väärällä tiedolla johtamisesta. Kun Stubb vastasi, keskeytin hänen vastauksensa kommentoimalla, että ymmärrän, että hustlatessa sattuu kaikenlaista. Rapatessa roiskuu! Sanoin toki SORI, ennen kuin keskeytin.
Tässä tapauksessa ”naamioitumisesta” puhuminen on naurettavaa. Oletettavasti iso osa mielenosoittajista tunnistettiin. Vain osalla oli naamarit, ja käppäset pahvinaamarimme olivat osa niin sanotttua performanssia, eivät naamioitumisväline. Jos Aamulehti haluaa keskustella näiden journalismin opiskelijoiden kanssa journalismista tai naamareista, he ovat varmasti valmiita siihen.
En todellakaan väitä kaikkien yliopistolaisten toivovan hallituksen kaatumista. Itse olisin tehnyt jutun niin, että kahden päällikkötason edustajan sijaan olisin haastatellut leikkausten kannattajaa ja vastustajaa yliopistolta. Molempia löytyy. Olisi vaatinut pientä haastateltavien kaivamista ja kykyä kommunikoida yliopistotyyppien kanssa. Päälliköt olisin jättänyt sivurooliin. Ilmeisesti Aamulehden toimittajilla ei ole resursseja tehdä työtään hyvin, ja siksi päätyvät tällaisiin ratkaisuihin. Ilmainen juttuvinkki: kysykää, miten perusteltua on edes kutsua johtava, hegemoniaa ja hallitusta edustava poliitikko luennoimaan peruskurssillle? Stubbin luennon sisällöt ovat aina olleet aika heikkoja substanssipuolelta. Usein self help -kirjallisuuden kaltaista käppäfilosofiaa. Tälläkin kertaa lätinän taso oli aika 1/5.
Jutun otsikko oli: ”SAAKO yliopistolla huudella naamari päässä?” Lässyn sössön. Kysytään opelta ja rexiltä, mitä koulussa saa tehdä! Tämäkö on hyvää journalismia?
Lopun yleistys on surkuhupaisa:
“Onko tietoosi tullut, että huutelijoiden joukossa on journalistiikan opiskelijoita? Ainakin Aamulehden jutussa journalistiikan opiskelija Tiina Heikkilä osasi kertoa mielenilmauksen taustoista.
– Ei ole tullut. En tiedä tapauksesta mitään muuta kuin sen, mitä eilen uutisista kuulin.”
Jos paikalla oli joku journalismin opiskelija Heikkilä, siitä ei voida päätellä, että muutkin olivat journalismin opiskelijoita. Yliopistossa verkostoidutaan yli tieteenalarajojen ja tuotetaan Stubb -kritiikin kaltaisia innovaatioita.
Kirjoitin viisi vuotta sitten kolumnin Aviisiin Aamulehden lukukausimaksulinjauksista ja allekirjoitan sen yhä, vaikka kolumni ei ole erityisen hyvä edes. Ankeaa on.
Suosittelen, että Aamulehdessäkin vedetään joskus naamari päähän ja kikkaillaan toimituksessa. Voi saada vaikka uutta näkökulmaa maailmaan.
Kirjoituksen viittaukset:
Saako yliopistolla huudella naamari päässä? Rehtori: ”Se on raukkamaista” (Aamulehti 1.12.2015)
Asioiden oikea laita: Yhteiskunnallista älyä, Aamulehti! (Heikkilän kolumni Aviisissa 9/2011)
*
Mainiota kriittistä protestointia! Tuota naamariperformanssia voisi kehitttää siten, että naamiot voisivat olla merkittävien tunnettujen yliopistonjen perustajien ja kehittäjien sekä sivistysyliopiston ajajien vaikka ihan kaksulotteisia naamakuvia, ja kaulassa iso lappu kuka on: esim. Comelius, yksi Euroopan ensimmäisiin kuuluvan Prahan Kaarlen yliopiston perustajista, Humbolt, sivistysyliopistoajatuksen voimakas puolustaja, Väinö Voionmaa, sivstyksellien tasa-arvon uranuurtaja, ja muitakin löytyy roppakaupalla. Kunnon vittuilua nykyhetkeen tuijattisesta ja sekä historian että tulevaisuuden tahallisesta unohtamisesta.