KAISTAPÄÄ
Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyöt jatkuvat herkeämättä ties kuinka monetta vuotta. Mahtaisiko tuo ihmesampo valmistua tällä vauhdilla viiden – kymmenen lähivuoden aikana? Sitä voi vielä olla liian aikaista mennä ennustelemaan, joten emme sitä tee.
Samanaikaisesti toisaalla; uusiutuvan energian käyttöönottoon ovat heittäytyneet voimaperäisesti ainakin huonosta sotaonnesta kärsineet Saksa ja Japani. Ja kun noiden maiden mainiot insinöörit laittavat tuulemaan – tai paistamaan – niin jopas alkaa tapahtua! Uusiutuvaa energiaa tahkotaan kohta lähes ilmaiseksi niin paljon, kuin sitä jaksetaan töpseleistä imeskellä.
Mutta sitten takaisin ulkorajoilleen muurin rakentaneeseen ja muutenkin sulkeutuneeseen ”Euroopan Pohjois-Koreaan”, Suomeen: joskus ensi vuosikymmenen vaihteen korvilla täällä valmistaudutaan tuottamaan vanhentuneella ydinvoimatekniikalla ylikallista sähköä, maksoi mitä maksoi. Ja kyllähän se on maksanut ja maksaa ja maksaa… siis miljardeja.
Köyhin kansanosa, joka taas vastuuttomuudessaan tähänkin järjettömään rahan hassaukseen on tietenkin syyllinen, kuittaa laskun. Yhä uudelleen ja uudelleen. Täytyyhän sijoitetulle pääomalle saada joku tuotto. Kansainvälinen kilpailukykymme ei tietenkään kestä sitä, että kaikki ihanat pääomasijoittajat lähtisivät pois täältä, jos huomattaisiin, miten sijoitusvihamielinen maa Suomi on. Alennetaanpa taas palkkoja. Eläkkeitä ei valitettavasti enää voi alentaa, kun ne jo lopetettiin kokonaan.
Kun sitten sijoittajat on lopullisesti tyydytetty ja meillä on maailman modernein ydinvoimala, jonka kallista sähköä ei kukaan halua ostaa, niin mitä sille myllylle siinä vaiheessa tehdään? Purkaminen vaatisi ydinpommin tai ainakin reippaanlaisen ydinvoimalaonnettomuuden.
Ai niin, mutta kun eihän sitä ole varaa käynnistää.
No, eipä tässä konkurssissa tule mieleen kuin yksi mahdollinen ratkaisu: Tehdään siitä Guggenheim-museo!
