Teksti: AARON KALLINEN
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää lakisääteistä 10 euron minimituntipalkkaa. Vähimmäispalkat määräytyisivät jatkossakin työehtosopimusten mukaan, mutta laki asettaisi vähimmäistason, jota pienempää palkkaa ei voisi palkansaajalle maksaa. Vasemmistoliitto jättää asiasta lakialoitteen tänään.
Ehdotuksen mukaan vähimmäispalkka määriteltäisiin niin, että se olisi bruttona puolet keskimääräisestä kuukausipalkasta. Vähimmäispalkka olisi tällä hetkellä kokoaikatyössä noin 1 700 euroa kuukaudessa ja noin 10 euroa tunnissa. Tätä pienemmällä palkalla työskentelee tällä hetkellä arviolta 40 000 suomalaista. Tuoreen työ- ja elinkeinoministeriön raportin mukaan työehtosopimusten piiriin kuului 89,3 prosenttia palkansaajista vuonna 2014.
Suomessa ei ole tällä hetkellä varsinaista lakisääteistä vähimmäispalkkaa, vaan kunkin työehtosopimuksen alin taulukkopalkka on vähimmäispalkka kyseisellä alalla. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, säädetään työsopimuslaissa, että työntekijällä on oikeus ”tavanomaiseen ja kohtuulliseen palkkaan” (TSL 2. luku, 10 §)
Työehtosopimusten alimpien taulukkopalkkojen osalta Suomen palkat ovat hyvää eurooppalaista tasoa. Suomi ei kuitenkaan ole ratifioinut Euroopan sosiaalisen peruskirjan kelvollisen palkan artiklaa. Artiklan mukaan vähimmäispalkan tulisi olla 60 prosenttia maan nettokeskipalkasta, se merkitsee Suomen osalta 50 prosenttia bruttopalkasta.
Vähimmäispalkka pienentää tuloeroja
Pienipalkkaisimpien palkansaajien tulot ovat viimeisen vuosikymmenen aikana jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan pienipalkkaisimman kymmenyksen palkat olivat 62,6 prosenttia keskipalkasta vuonna 2014. Vuonna 2005 osuus oli 65,3 prosenttia. Osa-aikatyön kohdalla muutos oli vielä suurempi. Palkansaajien pienituloisuus näkyy muun muassa siinä, että entistä useampi työssäkäyvä tarvitsee toimeentulotukea.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski, miksi vähimmäispalkan suuruudeksi esitetään juuri 10 euroa?
– Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan vähimmäispalkan tulisi olla 60 prosenttia nettokeskipalkasta. Tämä tarkoittaa bruttotuloissa Suomen oloissa noin 10 euroa tunnilta ja noin 1 700 euroa kuukaudelta kokoaikatyössä. Näin saisimme viimeinkin ratifioitua Euroopan sosiaalisen peruskirjan. Vähimmäispalkka vähentäisi työssäkäyvien köyhyyttä ja tarvetta tulonsiirtoihin sekä tukisi kansantalouden kannalta tärkeää ostovoimaa.
Miksi yleissitovien työehtosopimusten vähimmäispalkat eivät riitä, vaan asiasta tulee erikseen säätää lailla?
–Työehtosopimukset riittävät hyvin pitkälle, mutta silti kymmenet tuhannet suomalaiset tekevät töitä palkalla, joka ei täytä kelvollisen palkan määritelmää. Arviomme mukaan 40 000 suomalaista tekee tällä hetkellä työtä alle 1 700 euron kuukausipalkalla. On huomionarvoista, että Suomessa työskentelee yli 200 000 henkilöä, jotka eivät kuulu työehtosopimusten piiriin. Lisäksi Saksan kokemukset osoittavat, että minimipalkka on toimiva ratkaisu myös yhdistettynä kattavaan työehtosopimusjärjestelmään. Minimipalkka täydentää työehtosopimusjärjestelmää, ei korvaa sitä.
Johtaisiko minimipalkan korotus osa-aikatyön ja pakkoyrittäjyyden lisääntymiseen?
– Tuohon piilevään ruttoon tuleekin puuttua lakimuutoksin, jonka taustalla on yrittäjäriskin minimoiminen kaikin mahdollisin tavoin, josta härskinä esimerkkinä on työntekijän pakottaminen yrittäjäksi. Nollatuntisopimusten käyttöä tulee säännellä tarkemmin ja tiukentaa lisätyön tarjoamisvelvollisuutta osa-aikaisille työntekijöille. Pakkoyrittäjyyteen ja erilaisten franchising-yrittäjien heikkoihin työehtoihin tulee puuttua erikseen.
Nostaisiko vähimmäispalkka työllistämisen kynnystä?
– Ei nostaisi, vaan korottaisi pienituloisimmat työntekijät palkkakuopasta. Esitämme, että vähimmäispalkan voisi alittaa, kun palkataan harjoittelijoita, kesätyöläisiä, oppisopimuskoulutuksessa olevia ja muita, joiden ammattitaito on vielä vajavainen. Alennettu taso olisi 80 % minimipalkasta. Lakiin tulisi siis samansuuntainen kirjaus kuin monissa työehtosopimuksissa.
|||
*