Artikkeli: Kolumnit 2013–2018

27.6.2016 klo 15:31

Brexit

Heikki Lakkala_syvättyTeksti: HEIKKI LAKKALA
Jos olisin vanha, haudan partallaa keikkuva ranskalainen gaullisti, sanoisin kai, että ei niitä brittejä olisi edes pitänyt päästää Euroopan talousyhteisöön EEC:hen, hyvä kun lähtivät asioita sotkemasta, USA:n viides kolonna. Tulkitsen Barak Obaman lausunnon, jonka mukaan Iso-Britannia on ollut USA:n tärkeä liittolainen, koska se on Euroopan unionin jäsen, tarkoittavan juuri tätä, että Britannia on ollut USA:n viides kolonna EU:ssa. On mielenkiintoista nähdä, miten tämä vaikuttaa transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta käytäviin TTIP-neuvotteluihin.

Ei tuo Britannian EU:sta eroaminen mikään sinänsä hyvä asia ole, ei varsinkaan briteille. Odotettavissa on taloudellisia vaikeuksia ja kasvavaa työttömyyttä, mahdollisesti sosiaalisten oikeuksien ja ylipäänsä työväen aseman heikkenemistä. Tämän suhteen on toki merkitystä sillä, tulevatko uudet vaalit ja jos tulevat, voittaako Jeremy Corbynin johtama työväenpuolue.

EU-Euroopan kannalta huolestuttavimpana piirteenä näen sen, että äärioikeisto ja maahanmuuttovastaisuus saattavat saada lisää vettä myllyihinsä – Ranskan, Hollannin ja Saksan äärioikeistolaiset puolueet, samoin kuin Donald Trump, ovat ilmaisseet onnensa äänestystuloksesta, niin myös Venäjä. Maailman oikeisto on siis onnellinen, mutta meidän pitää viedä heiltä tikkari suusta.

Sveitsissä odotetaan pääomien virtaavan maahan entistä enemmän. Frankfurtin pörssissä odotetaan kieli pitkällä Lontoon Cityn porukan siirtyvän sinne ja tekevän Frankfurtista finanssimaailman keskuksen Euroopassa.

Meidän, vasemmiston ei auta jäädä surkuttelemaan. On etsittävä ne mahdollisuudet, joita uudessa tilanteessa piilee. Joka tapauksessa nyt häipyy sosiaalisen EU:n suurin vastustaja. Mannereurooppalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä on pelätty sitä, että Britannian eristäymisestä mahdollisesti seuraava lisääntynyt työväestön oikeuksien polkeminen lisää samanlaisia paineita EU:ssa. Tämä on kuitenkin poliittisen kamppailun kysymys, sillä Brexit osoittaa kansalaisten tyytymättömyyttä nykyiseen Europan unioniin. Sen johdon pitäisi tunnistaa tilanne ja huomata unionin uskottavuuden rapisevan kansalaisten silmissä.  Jos unionin johto pystyy arvioimaan tilanteen oikein, se voi lisätä mahdollisuuksia viedä eteenpäin pyrkimyksiä sosiaalisesta EU:sta, jossa nykyiset viidakon lait korvataan sosiaaliturvan minimiehdoilla.

Sosiaalisesti oikeudenmukaisempi EU on poliittisen kamppailun kysymys. Vasemmisto ei pysty siihen Euroopassa yksin, vaan siihen tarvitaan mukaan myös muut työväenpuolueet samoin kuin niiden ohella muu keskustavasemmisto.

Brexitin suhteen on ollut Suomessa myös sotilaspoliittista loiskiehuntaa tai hösötystä, jossa on kauhisteltu EU:n suurimman sotilasmahdin katoamista kuin kusi lumeen. Tämä on kuitenkin sikäli positiivista, että se vähentää EU:n kyseenalaista asemaa ydinasemahtina. Britannian USA-riippuvuus ei myöskään ole lisännyt Euroopan turvallisuutta.

Ison-Britannian sisällä äänestystulos aiheuttaa mielenkiintoisia jännitteitä. Brexitiähän vastustettiin erityisesti Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. Skotlantilaiset ehkä menevät uuteen itsenäisyyskansanäänestykseen ja pohjoisirlantilaisetkin hinkuavat sitä. Tekikö David Cameron rauhanomaisesti sen, mitä IRA ei saanut aseilla aikaiseksi. Parhaassa tapauksessa EU saa yhden menetetyn jäsenvaltion tilalle pari uutta.

Kirjoittaja on tamperelainen käännöstieteen tutkija, kääntäjä ja tulkki, työskennellyt myös vapaana toimittajana ja kirjoittajana.

|||

Etusivun kuva:

Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestyksessä enemmistö englantilaisista (53,4 prosenttia) ja walesilaiaista äänestäjistä (52,5 prosenttia) kannattivat eroa Euroopan unionista. Skotlantilaisten (62 prosenttia) ja pohjois-irlantilaisten (55,8 prosenttia) äänestäjien enemmistö oli unionissa pysymisen kannalla. (Kuva: Cai Melakoski)
Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestyksessä enemmistö englantilaisista (53,4 prosenttia) ja walesilaiaista äänestäjistä (52,5 prosenttia) kannattivat eroa Euroopan unionista.
Skotlantilaisten (62 prosenttia) ja pohjois-irlantilaisten (55,8 prosenttia) äänestäjien enemmistö oli unionissa pysymisen kannalla. (Kuva: Cai Melakoski)