JOUNI SIRÉN
Hallitus esiintyy yrittäjien edustajana, mutta suurin osa yrittäjistä tuskin allekirjoittaa niitä vaatimuksia, joita hallitus panee heidän suuhunsa.
Hallituksen puheista saa sen kuvan, että koko yrittäjäkunta vaatii työttömiä kuukausiksi töihin ilman palkkaa ”työnäytteen” varjolla tai työttömyysturvan heikentämistä ”työvoiman tarjonnan lisäämiseksi”.
Suomen yrittäjistä 65 prosenttia eli 170 000 on itsensätyöllistäjiä eli yksinyrittäjiä, joista monella on omakohtaista kokemusta työttömyydestä. En ole kuullut kenenkään kertovan työttömyyskorvauksen suuruuden jarruttaneen yrittäjäksi ryhtymistä, yrittäjien huonon työttömyysturvan kylläkin.
Nykyistä massatyöttömyyttä ei voi mitenkään selittää ihmisten työhaluttomuudella ja ”liian hyvällä” työttömyysturvalla, kun työttömiä on 378 000 ja avoimia työpaikkoja 61 000.
Hallitus on valinnut päävastustajakseen työntekijöiden oikeuksia puolustavan ammattiyhdistysliikkeen. Palkansaajien etujen leikkaaminen ei kuitenkaan paranna yrittäjän asemaa tipan tippaa. Tyypillinen suomalainen yritys on yhden tai muutaman henkilön kampaamo, suutari tai pizzeria, jonka asiakkaat ovat tavallisia palkansaajia. Kun palkkoja tai lomarahoja leikataan, heillä on entistä vähemmän varaa ostaa yrittäjän palveluja.
Sitä paitsi monen pienyrittäjän alkutaipaleen tai selviytymisen huonoina aikoina turvaa kumppanin tai puolison palkkatyö.
Yrittäjyyden edistämiseksi tarvitaan palkansaajien syyllistämisen sijaan veroremontti. Kun suutari korjaa kengät, palvelun hinnasta 24 prosenttia on arvonlisäveroa. Kun arvopaperipörssissä tehdään miljoonien osakekaupat, verottaja ei pyydä senttiäkään. Sekä kokoomus että perussuomalaiset ovat vastustaneet jopa vain 0,1 prosentin veroa osakekaupoille.
Monesti arvonlisävero käytännössä syö yrittäjän toimeentuloa, kun asiakkaiden huonon ostovoiman takia veron koko vaikutusta ei voi siirtää hintoihin.
Useimmilla yrittäjillä onkin hyvin vähän yhteistä sen hallituksen hellimän joukon kanssa, jolle on junailtu oikeus maksaa itselleen 150 000 euron osingot vuodessa 7,5 prosentin verolla. Baarinpitäjä tai freelance-toimittaja ei myöskään juuri kätke tulojaan Panamaan tai kikkaile voittoja pienimmän veroprosentin maahan.
Yrittäjän aseman kohentaminen vaatii verotaakan oikeudenmukaista jakamista. Eikä vain arvonlisäveron osalta. Pääomatuloista ei nykyisellään makseta esimerkiksi kunnallisveroa, joten osingoilla rikastuneet eivät välttämättä osallistu kotikuntansa palvelujen rahoittamiseen sentilläkään.
Kirjoittaja on osuuskuntayrittäjä ja Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja.
Teksti on julkaistu hieman lyhennettynä versiona Helsingin Sanomien mielipideosastossa 6.6.2016.
|||
Etusivun kuva:
*