VESA SUOMINEN
The Independent -sanomalehden verkkosivuilta on luettavissa viime vuoden lokakuussa ilmestynyt artikkeli, jossa War On Want -järjestön toiminnanjohtaja John Hilary kertoo tapaamisestaan EU:n kauppakomissaarin Cecilia Malmströmin kanssa. Hilary haastatteli Malmströmiä Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP), Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä neuvoteltavasta kaupan vapautta lisäävästä sopimuksesta.
Hilary kyseli komissaarilta, kuinka tämä saattoi edelleen edistää sopimuksen synnyttämistä, vaikka se oli laukaissut jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudessa protestien ja mielenosoitusten vyöryn, ja sitä vastustavaan vetoomukseen oli kirjoittanut nimensä reilusti yli kolme miljoonaa eurooppalaista. Komissaarin vastaus tuli jääkylmänä: “Minun valtuutukseni ei ole peräisin eurooppalaisilta (I do not take my mandate from the European people)”.
Keneltä Malmströmin valtuutus tehtäviinsä sitten tulee, John Hilary kyselee. EU:n komissaarien edellytetään noudattavan Euroopan valittujen hallitusten mieltä, mutta komissio käy TTIP-neuvotteluja suljetuin ovin ilman enempää hallitusten, parlamentaarikkojen kuin yleisönkään mukana oloa. Hilary viittaa Thomas Fritzin laatimaan raporttiin ja vastaa, että kauppa-asioista vastaavan komissaarin mandaatti tulee suoraan Brysselissä parveilevilta suuryritysten lobbareilta.
– EU:n komissio ei salaa sitä tosiasiaa, että se ottaa ohjauksensa BusinessEuropen ja European Services Forumin kaltaisilta lobbausjärjestöiltä samaan tapaan kuin sihteeri kirjoittaa muistiin sanelun.
Troijan puuhevonen?
La Repubblica -lehden kolumnisti Carlo Clericetti esitteli kolmas ja kuudes päivä heinäkuuta EU-demokratialle luonteenomaista läheltä piti -tilannetta: TTIP-sopimuksen ”pikkuveli” eli EU:n Kanadan kanssa sopima ja kaavailtua TTIP-sopimusta paljossa vastaava CETA-sopimus (the Comprehensive Economic and Trade Agreement eli laaja-alainen talous- ja kauppasopimus) oli vähällä tulla hyväksytyksi puhtaasti komission päätöksellä.
Komissiolla on oikeus solmia kolmansien maiden kanssa tehtävät kauppasopimukset, jotka eivät sisältönsä vuoksi kuulu samalla myös kansallisvaltioiden ja niiden kansanedustuslaitosten päätäntävaltaan. Silloin kun päätös edellyttää myös kansallisten parlamenttien hyväksyntää, on kysymyksessä niin sanottu sekasopimus. Peridemokraattisen EU-käytännön mukaisesti tämän päätösvaltakysymyksen ratkaisee ‒ komissio. Komission päätöksen voi kumota ainoastaan Euroopan unionin neuvoston yksimielinen päätös.
Keskustan europarlamentaarikko, EU-parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsen Hannu Takkula oli blogikirjoituksessaan (6.7.2016) sitä mieltä, että CETA-sopimuksen tulkitseminen sekasopimukseksi merkitsee tärkeän hankkeen onnetonta viivästymistä:
– CETA ei ole TTIP:n troijan hevonen, vaan sopimuksella vahvistetaan jo ennestään hyviä kauppasuhteita Kanadan kanssa, jolle EU:n sisämarkkinat ovat prioriteetti. Monelta osin kaupan esteet olivat alhaiset jo ennen sopimusta, mutta varsinaisella vapaakauppasopimuksella halutaan luoda yhä toimivammat markkinat. Neuvottelujen tuloksena syntyikin toistaiseksi kunnianhimoisin vapaakauppasopimus koskaan.
Takkula on hyvässä seurassa. Esimerkiksi talouskehityksestä vastaava ministeri Carlo Calenda ajoi Italian puolesta innokkaasti tulkintaa, jonka mukaan CETA-sopimus kuuluu yksinomaan komission päätösvaltaan. Jos hänen kantansa (ja komission) olisi tullut hyväksytyksi, jo yhdenkin neuvoston jäsenen ‒ Italian edustajan ‒ ääni olisi riittänyt jatkossa kaatamaan vaikka kaikkien muiden vastustuksen.
Clericetti kertoo toteen näyttämättömistä huhuista, joiden mukaan Matteo Renzin hallitus ‒ kukaan ei usko yksittäisen ministerin oma-aloitteisuuteen näin merkittävässä asiassa ‒ olisi saanut CETA-kantansa vastineeksi EU:lta lupauksen ”silmän ja toisenkin” ummistamisesta EU-säädöksiltä, kun tehdään päätöksiä Italian velkaisten pankkien tarvitsemista tukitoimista.
Suurten jäsenmaiden (Saksa ja Ranska) vaatimus sopimuksen hyväksyttämisestä myös kansallisissa parlamenteissa sai komission perääntymään. Kansanedustuslaitosten käsittelyä odotellessaan CETA-sopimus tulee ilmeisesti väliaikaisena voimaan heti kun neuvosto on hyväksynyt sen ja europarlamentti antanut asialle suostumuksensa.
Sopimuksen kaikinpuolista erinomaisuutta ylistävän EU:n lehdistötiedotteen (5.7. 2016) sanahelinän keskeltä pistää silmään kauppakomissaari Cecilia Malmströmin kommentti:
– Unionin tuomioistuimen tehtävänä on lähitulevaisuudessa selvittää avoinna olevaa kysymystä tällaisia kauppasopimuksia koskevasta toimivallasta. Tiukan oikeudellisesta näkökulmasta komissio katsoo, että tämä sopimus kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Neuvoston poliittinen tilanne on kuitenkin selkeä, ja ymmärrämme, että ehdotuksen tekeminen ”sekasopimuksena” on tarpeen, jotta allekirjoittaminen voi tapahtua nopeasti. (kursivointi VS)
Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV katsoi valtansa tulevan jumalalta. Kansalla ei ollut mitään sanomista, kun itsevaltias tokaisi että ”valtio olen minä”. EU-komissio puolestaan tarkoittaa EU:n ”yksinomaisella toimivallalla” samaa kuin komission yksinomainen toimivalta.
EU:ssa tekee kauppaa jo noin 42 000 sellaista yhdysvaltalaista yritystä, joilla on tytäryhtiö Kanadassa. Siksi Clericetti nimittää CETA-sopimusta ”Troijan puuhevoseksi”. Se tuo näille amerikkalaisyrityksille samat edut kuin vastatuuleen purjehtiva TTIP, joka pitäisi saada voimaan ennen kuin Yhdysvaltojen uusi presidentti astuu virkaansa ‒ Donald Trump vastustaa Barack Obaman hallinnon runnomaa sopimusta, ja Hillary Clinton on pyörtänyt myönteisen kantansa.
Investointisuoja
CETA pakottaa EU:n hyväksymään esimerkiksi amerikkalaisten TTIP-sopimukseenkin väkisin vaatiman erillisen välimiesmenettelyn. Se mahdollistaa investointisuojan varjolla suuryrityksille valtioiden haastamisen kansallisista ja kansainvälisistä tuomioistuimista täysin riippumattomaan ”tuomioistuimeen” ja valtavien vahingonkorvausten pumppaamisen sopimuksen takaamien kilpailusääntöjen rikkomisesta (Investor-State Dispute Settlement, ISDS). ”Rikkomukseksi” voidaan tulkita esimerkiksi yritys tiukentaa ympäristön saastuttamista tai terveydelle vaarallisia aineita koskevaa lainsäädäntöä. Sopimus estää kansallistamasta tai kunnallistamasta uudelleen esimerkiksi jo yksityistettyjä palveluita.
Komissio on luonut mielikuvaa perusteellisesti muokatusta ja eurooppalaisten kansalliset ja kansainväliset edut paremmin huomioon ottavasta välimiesmenettelystä. Helsingin Sanomien toimittaja kuvaa asian näin:
– Investointisuoja on herättänyt sekä CETA:n että yhä neuvoteltavan Yhdysvaltain ja EU:n välisen TTIP-sopimuksen kohdalla suurta kritiikkiä. Arvostelijoiden mukaan järjestelmä mahdollistaa yrityksille kansalliseen lainsäädäntöön puuttumisen uhkaamalla valtioita perättömillä mutta potentiaalisesti kalliilla kanteilla.
– Komissio on kuitenkin muokannut investointisuojaa merkittävästi parempaan suuntaan arvostelun johdosta. Komission tiedotteen mukaan CETA on tärkeä askel EU:n tavoitteelle luoda globaali investointituomioistuin, joka käsittelisi myös TTIP:iin kuuluvia riitoja.
Tutkijan käsitys niin CETA- kuin TTIP-sopimuksen vaikutuksista on varsin erilainen:
– Terveyspalvelut, terveydensuojelu ja kansanterveystoimet ovat jo olleet korvausvaatimusten kohteena. Julkisrahoitteisessa terveydenhuollossa käytetään merkittäviä taloudellisia resursseja. Suomessa on jo merkittävä määrä ulkomaisia terveydenhuollon investoijia. On realistista olettaa, että tulevaisuudessa kansallista sääntelyä voidaan joutua kiristämään ja puuttumaan sijoittajien saavutettuihin etuihin tai asemaan terveydenhuollon kustannusten vähentämiseksi tai kansanterveyden ja terveyden suojelun edistämiseksi. Investointisuoja vesittää pyrkimykset pitää sosiaali- ja terveyspalvelut palvelukaupan ja investointien sitoumusten ulkopuolella. Investoijat ovat tähänkin mennessä perustelleet haasteet sopimusvelvoitteiden pohjalta ja nämä antavat tähän edelleen mahdollisuuden. (Kansainvälisen terveyspolitiikan dosentti, erikoistutkija Meri Koivusalo. Kirjallinen lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 24. maaliskuuta 2016)
Pariisin vesi
Pariisin vesilaitostoiminta otettiin uudelleen kaupungin haltuun vuonna 2010. Ranskassa on pitkät perinteet vesihuollon järjestämisessä yksityisten yritysten avulla. Kuntien ja kuntayhtymien yritysten järjestettäväksi antamasta vesihuollosta vastaavat jättiyritykset osastoineen (Suez Environnement, Veolia Eau, Saur). Ne eivät ole sadun kilttejä jättiläisiä, mutta pitävät ainakin päämajaansa Ranskassa. Entä jos vesihuollosta vastaavat yritykset olisivatkin CETA-sopimuksen vapaakauppasuojaa nauttivia amerikkalaisyrityksiä, jotka olisivat tulleet unionin alueelle “Kanadan ovesta” tekemään vesibisnestä?
CETA ja ”luusereiden” Brexit
Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen arvioi Ison-Britannian EU:sta eroamiseen johtanutta kansanäänestystä:
– Äänestystulos oli luuserien kapina, protesti menestyjiä vastaan. Ja erityisesti niiden protesti, jotka eivät ole päässeet osallisiksi etenevän globalisaation hyödyistä.
Mutta mahtoivatko ihan kaikkia EU:sta eroamisen puolesta äänestäneitä brittejä siivittää vain hurskas tietämättömyys EU:n siunauksista, tunne oman elämän toivottomuudesta, erokampanjalla ratsastaneiden levittämät räikeät valheet, rasismi ja maahanmuuttajien pelko? Ehkä joku EU-eron puolesta äänestänyt oli tullut ajatelleeksi myös sitä, millaisessa EU:ssa ja sen edustamassa jälkidemokratiassa joutui elämään?
Nick Dearden kirjoitti englantilaisessa The Guardian-sanomalehdessä 30. Toukokuuta:
– Jos tarvitset todistusta siitä että modernit kauppasopimukset eivät ole todellisuudessa mitään muuta kuin veruke vallan ojentamiseksi suuryrityksille meidän kustannuksellamme, et joudu etsimään Cetaa edempää.
Eiköhän noiden pahanpäiväisten ja pataluhaksi haukuttujen ”luusereiden” voittaman kansanäänestyksen tyrmäävää tulosta voi olettaa yhdeksi keskeiseksi syyksi siihen, että unionimaiden parlamentitkin pääsevät nyt edes keskustelemaan globalisaation hyötyjä kaikella varmuudella estottomasti levittävästä CETA-sopimuksesta?
Lue lisää muualta verkossa:
I didn’t think TTIP could get any scarier, but then I spoke to the EU official in charge of it. With just eight words she exposed everything that’s wrong with the deal, and why it needs to be defeated (John Hilary, The Independent 12.10.2015)
Public services under attack. TTIP, CETA, and the secretive collusion between business lobbyists and trade negotiators (Thomas Fritz)
Euroopan komissio ehdottaa EU:n ja Kanadan välisen kauppasopimuksen allekirjoittamista ja tekemistä (Euroopan komission lehdistötiedote 5.7.2016)
Komissio esittää jäsenmaille EU:n ja Kanadan vapaakauppasopimuksen hyväksymistä – ”Kunnianhimoisin ikinä”. ”Suomen parlamentti pääsee äänestämään sopimuksesta lähitulevaisuudessa. Kauppakomissaari Cecilia Malmströmin mukaan sopimus lisää työllisyyttä ja talouskasvua.” (Paavo Teittinen, Helsingin Sanomat 5.7. 2016)
Meri Koivusalon kirjallinen lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle (24.3.2016)
Think TTIP is a threat to democracy? There’s another trade deal that’s already signed (Nick Dearden, The Guardian 30.5.2016)
|||
Etusivun kuva: Cai Melakoski
*