Teksti: PÄIVI TYNI
”TYÖVÄLITYKSESSÄ [kirjoitusvirhe alkuperäistekstissä] avoinna olevien työpaikkojen määrä lisääntyy tänä vuonna 550 000:een, mikä on noin kymmenen prosenttia enemmän kuin viime vuonna, arvioi työ- ja elinkeinoministeriö (TEM)”, kirjoittaa Helsingin Sanomien toimittaja Juha-Pekka Raeste, joka on HS:n talouden ja politiikan toimittaja.
Tässäpä hämmentävä uutinen. Nythän äkkiseltään näyttäisi siltä, että siinähän sitä on töitä kaikille Suomen alle 400 000 työttömälle. Sinänsä jutussa kuitenkin ihmetellään enimmäkseen sitä, että Uudellamaalla työpaikat lisääntyvät, mutta silti työttömyyskin lisääntyy.
Ihan näin tilastoja tarkistamatta voisin veikata, että nimenomaan Uudellemaalle muuttaa pilvin pimein ihmisiä juuri noiden avoimien työpaikkojen toivossa. Ainakin minun tuttavapiiristäni on viime vuoden aikana muuttanut paljon nuoria Helsinkiin työn toivossa. Tosin heillä on tavoitteena uskoakseni jokin muu työ, kuin siivous, mainostenjako ja provisiopalkkainen puhelinmyynti, joita jutussa kerrotaan olevan tarjolla. Lähihoitajaksikaan ei ihan kaikkia ole vielä koulutettu.
Mutta mistä tulee tuo avointen työpaikkojen määrä – yli puoli miljoonaa? Se ei jutusta selviä. Asiaa valotetaan vain kertomalla, että ministeriön neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala on äskettäin tehnyt selvityksen TEM:n kautta tämän vuoden tammi–kesäkuussa tarjolla olleista avoimista työpaikoista. Onko siis laskettu yhteen kaikki kuuden kuukauden aikana olleet työpaikkailmoitukset?
Jutussa kerrotaan myös, että mukaan lasketuista paikoista neljännes oli alle kolmen kuukauden mittaisia työsuhteita. Jos tarkastellaan avoimeksi ilmoitettuja työpaikkoja kuuden kuukauden ajalta, lienee selvää, että alle kolme kuukautta kestävät työpaikat tulevat tähän tarkasteluun mukaan vähintään kahdesti, ehkä useampaankin kertaan.
Jos noin laskettua avoimien työpaikkojen määrää yritetään jotenkin verrata työttömien määrään, pitäisi kai työttömätkin summata yhteen kaikilta kuukausilta. Ei näinkään kyllä mitään järkevää tilastoa saada aikaiseksi.
Kiinnostavin anti onkin jutun lopussa oleva hieno tilastovalikko, josta voi yksi kerrallaan tarkastella Suomen eri alueiden avoimien työpaikkojen määrää ja suhdelukua, kuinka monta työtöntä kutakin avointa paikkaa kohden alueella on. Tämän valikon tiedot ovat kuluvan vuoden kesäkuulta.
Valikon tiedot tosin oli voinut esittää myös ihan vain staattisena taulukkona. Kun valikosta kerää alueiden tiedot yhteen, käy ilmi, että koko maassa on kesäkuussa ollut auki 29 203 työpaikkaa ja työttömiä samaan aikaan 364 694. Työttömien kokonaismäärän voi itse laskea kertomalla avointen työpaikkojen määrän kutakin työpaikkaa kohden olevien työttömien määrällä.
Keskimäärin koko maassa on ollut 12,5 työtöntä jokaista avointa paikkaa kohden. Uudellamaalla tilanne on muuhun maahan verrattuna kaikkein paras – vain 8,8 työtöntä jokaista avointa paikkaa kohden. Huonoin tilanne on Pohjois-Karjalassa, jossa työttömiä jokaista avointa työpaikkaa kohden on 22,1. Siellä avoimia paikkoja on kesäkuussa ollut 606.
Tämän asiakokonaisuuden selvittäminen nyt jäi Helsingin Sanomien uutisessa lukijan vastuulle.
Juttu Helsingin Sanomissa
Puoli miljoonaa työpaikkaa on vailla ottajaa, puolet niistä yllättäen pitkiä työsuhteita – näiltä aloilta löytyy nyt töitä (HS 19.10.2016)
*
Myyntityölle pitäisi olla eri taulukot ja ”työpaikkailmoitukset” kokonaan jotta verkostomarkkina houkuttelijat ja puhelinmyyntityö ”yrittäjät” ei laskettaisi oikeiden tuottavien työpaikkoijen joukkoon avoimia työpaikkoja laskettaessa. Mol verkkosivulle saa kuka tahansa nykyään ilmoittaa vaikka miten monta avointa työ paikkaa tahansa ja niitä ei tarvitse olla oikeasti olemassa eli voiko olla työpaikkaa jos työlle ei ole tilaajaa.
Eipä pitäisi arvioida juttua lukematta. En tosin koko juttua ole lukenut vieläkään, koska ei Hesaria tule ja netistä näen vain osan jutusta. Mutta sen verran kuitenkin, että tuolla 550 000 työpaikalla tarkoitetaan koko vuoden aikana haettavaksi tulevia paikkoja, ei yhtä aikaa avoinna olevia, kuten ensin käsitin. Aika harhauttavasti uutisoitu Hesarin taholta joka tapauksessa.
Temin työllisyyskatsauksen mukaan avoimia työpaikkoja oli viime heinäkuun lopussa 32 500 paikkaa. Elokuun aikana uusia työpaikkoja ilmoitettiin 51 300 paikkaa. Siis kun otetaan huomioon heinäkuun lopussa avoimina olleet paikat ja elokuun aikana ilmoitetut paikat, saadaan 838 000 paikkaa. Elokuun lopussa avoimia paikkoja oli kuitenkin vain 35 900 paikkaa. Siis 47 900 paikkaa oli täyttynyt elokuun aikana. Kun otetaan huomioon hakuajat ja rekrytointiprosessi sekä se, että kaikki paikat eivät ole aidosti auki. niin avoimet työpaikat täyttyvät ihan normaalisti. Ongelma lienee siinä, että pääosa avoimista työpaikoista taitavat täyttyä suureksi osaksi jo työssäolevien kesken ja se, että työttömiä leivotaan jatkuvasti lisää.
Vuositasolla tietysti vuoden aikana avoimeksi tulevien paikkojen määrä voi olla Hesarin ilmoittaman mukainen. Mutta se, mistä Hesari vaikenee visusti, on se, että avoimet paikat myös täyttyvät suht. normaalia tahtia. Jos joku puhelinmyyntifirma tai sellainen, joka hakee ilmaistyöntekijää, jääkin työntekijää saamatta, niin se on suorastaan suotavaa ja työnantaja katsokoon peiliin.
Hei,
En tunne TEM:in raporttia, mutta on älyllisesti varsin epärehellistä katsella TE-keskuksissa avoinna olevien työpaikkojen määrää ja verrata sitä työttömiin.
Ensinäkään TE-keskuksissa ei ole listattuna todennäköisesti lähellekkään jokainen avoin työpaikka. Jos yritys saa hakijoita ilman TE-keskuksissa mainostamista, ei yritys TE-keskuksissa mainosta. On hankalaa arvioida kuinka suuri osa avoimista työpaikoista ei näy, mutta luku on melko varmasti huomattavan suuri.
Toisenakin työllistyminen on virta. Se, että tällä hetkellä on vapaana tietty määrä työpaikkoja ei tarkoita että kaikkien suomalaisten täytyisikään niihin mahtua: Oleellista on että uusia työpaikkoja syntyy tarpeeksi vuoden aikana.
Tilastokeskus kerää yksilötason aineistoja työllistymisestä. Näitä tuskin on vielä tälle vuodelle, mutta esimerkiksi niitä käyttäen on mahdollista laskea syntyneiden työpaikkojen määrä ja sen perusteella ennustaa eteenpäin. Kun näin havaitaan oikeasti harmaata taloutta vaille kaikki työllistyminen, voidaan antaa ihan uskottavia arvioita työpaikkojen synnystä.
Toki työpaikkojen syntymismäärä yksin on myös melko turha luku, kuten kirjoituksessa ymmärretäänkin lyhyistä työsuhteusta puhuessa. Tämä ei tee uusien työpaikkojen arviosta sinänsä yhtään huonompaa arviota, mutta kiinnostavampaahan tietenkin on, syntyykö työpaikkoja enemmän kuin niitä tuhoutuu. ETLA:n tutkimusjohtaja Mika Maliranta taisi tästä muutama viikko sitten kirjoittaa hesarissakin uutisoidun jutun, jonka perusteella työpaikkoja tuhoutuisi enemmän kuin syntyy.
Mikäli Suomen työllisyystilannetta haluaa tilastojen perusteella valitella, kannattanee mielummin tarkastella ihan vaan muutoksia työttömyysprosenteissa.
Jutun pointti on, että väitetään olevan auki puoli miljoonaa työpaikkaa ja että nämä eivät täyty. Tämä väite on Hesarin otsikossa, josta kuvankaappaus tämän artikkelin kuvassa. Eli työttömyys on taas työttömien vika.