MINNA MINKKINEN
Nuorisotutkimusverkosto julkaisi syksyllä kirjan Urheilun takapuoli. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Päivi Bergin ja Marja Kokkosen toimittama kirja on tarkoitettu opetuskäyttöön, mutta on myös hyvä yleisteos kaikille, jotka ovat kiinnostuneet tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymyksistä urheilussa ja liikunnassa.
Kirja esittelee surullisen kuvan urheilun ja liikunnan maailmasta, joka sulkee ulkopuolelle, syrjii ja on väkivaltainen ja rasistinen liikkujia kohtaan. Kirja tarkastelee aiheensa monia ilmiöitä: lihavan liikkujan pilkkaamista, oikeanlaisen vanhenemisen ihannoimista, etnisyyden ja luokka-aseman kysymyksiä, lasten väkivaltakokemuksia liikunnassa, naisia urheilumediassa ja useita muita.
Kirjassa ja monissa muissa teoksissa esitetyt tutkimustulokset ovat kiistattomia. Lapsia, nuoria ja aikuisia syrjitään liikunnassa ja urheilussa. On aika ottaa pää pois pensaasta ja asennoitua liikuntaan ja urheiluun yleensä samalla asenteella, joka meillä on urheilusuorituksiin. Tarvitaan päämäärätietoista, systemaattista tekemistä kohti tavoitetta. Me osaamme sen teknisessä urheilun suorittamisessa, joten me kyllä varmasti pystymme siihen myös työssä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.
Kaikkien mukaan ottaminen ei ole ainoastaan lain velvoittamaa ja oikein, se on myös urheilun ja liikunnan menestyksen kannalta järkevää. Mitä enemmän ihmisiä meillä on mukana liikunnassa, sitä hauskempaa meillä on ja sitä paremmin voimme.
Mitä enemmän meillä on mukana ihmisiä urheilussa sitä varmemmin joku voi joskus voittaa, sillä sitähän me urheilussa janoamme. Kaikkien mukaan ottaminen ei ole mikään sosiaalityön projekti vaan on itse asiassa panostus huippu-urheiluun.
Mitä pitäisi tehdä, jotta liikunta- ja urheilu olisi nykyistä yhdenvertaisempaa? Urheilun takapuoli -kirjassa tutkijat ehdottavat useita toimenpiteitä, joita voidaan välittömäti välittömästi ja suunnitelmallisesti ottaa käyttöön.
Koko urheilun- ja liikunnan asenneilmapiirin ja toiminnan on kehityttävä kohti ymmärrystä yhdenvertaisuudesta. Luopumalla sukupuolinormeista ja heteronormatiivisuudesta saamme tilalle moninaisuutta, joka palvelee meitä kaikkia.
Sama koskee sitä, miten näemme liikkuvan ihmisen kehon. Ei ole olemassa vain yhdenlaista liikkujan vartaloa, vaan jokainen meistä, joka liikkuu on liikkuja, vartalon mallista riippumatta. Kukaan meistä ei istu mihinkään mystiseen ideaaliin ihmisestä, vaan olemme kaikki omanlaisiamme, omia polkujamme kulkevia. Meidän on otettava moninaisuus iloksi, ei taakaksi, olipa kyse kielestä, luokasta, iästä, sukupuolesta tai etnisyydestä. Nykyisellä menolla jatkaminen varmistaa sen, ettei meillä kohta ole yhtään olympiavoittajaa.
Sukupuolinormit estävät lapsia ja nuoria valitsemasta niitä lajeja, joita he oikeasti haluavat harrastaa. Balettia tanssivia poikia ja jääkiekkoa harrastavia tyttöjä pilkataan. Ei voi olla niin, että lapsen harrastuksen valinta vaatii rohkeutta. Sen on oltava arkinen valinta, joka ei vaadi uskaliasta sukupuolirajojen ylittämistä. Tätä radikaalia ajattelua, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien lajeja, vaan on olemassa lajeja, tulee levittää myös urheilun ja liikunnan ulkopuolelle.
Urheilumedian Suomessa tulee reippaasti palkata muitakin kuin valkoisia miehiä urheilutoimittajiksi. Sama koskee koko urheilu- ja liikuntamaailmaa, niin seuroja, lajiliittoja kuin muuta järjestäytynyttä liikuntaväkeäkin.
Lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä luomalla syrjimättömyyden ja väkivallattomuuden pelisääntöjä. On luotava menetelmiä väkivaltaan puuttumiseen, läpinäkyvyyden lisäämiseen kaikilla toiminnan tasoilla ja valmentajien kouluttamiseen. Lisäksi on luotava asenneilmapiiri, jossa ei hyväksytä mitään lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat syrjintää ja ulossulkemista liikunnassa ja urheilussa. Erityisen ongelmallista on sukupuolivähemmistöjen kohtelu, sillä koko urheilu ja liikuntamaailma pohjautuu ajatteluun kahdesta vastakkaisesta sukupuolesta. Siihen ei ole juuri mahtunut ajattelua sukupuolen moninaisuudesta.
Valmentajat ja muut toimijat tarvitsevat lisää koulutusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta. Lisäksi kuntien ja valtion tulee miettiä, miten se tukee urheilupaikkojen rakentamisessa niitä ihmisiä, joille perinteiset pukukopit eivät sovi. Olemme lähettäneet ihmisiä kuuhun, joten saamme aivan varmasti myös kaikki ihmiset turvallisesti uimahalleihin.
Lyhyesti sanottuna, urheilu ja liikunta tarvitsee feministisen vallankumouksen.
|||
Lue lisää
Liikunnan ja urheilun yhdenvertaisuuteen on pitkä matka (Nuorisotutkimusseura ry. Näkökulma 37, 13.12.2016)
*
Lyhyesti sanottuna: ”Ei tarvi!”