JARI LAIHIA
Aika harvoin historiaa laajemmin opiskelleet kehuskelevat julkisesti sillä. Varsinkin tuntemattomille ja erityisesti anniskelupaikoissa kerrottuna tämä asia johtaa yleensä loppumattomien knoppitietojen kyselyyn:
Oliko Eleanor Rooseveltilla kukallinen mekko miehensä ensimmäisissä virkaanastujaisissa? Kiipesikö Boris Jeltsin Moskovassa 1991 panssarivaunun päälle sen vasemmalta vai oikealta puolelta? Minä vuonna käytiin satavuotisen sodan eniten kuolonuhreja vaatinut taistelu? Herranen aika, on kai historialla jotain tärkeämpääkin annettavaa – onhan?
No, useinhan kuulee sanottavan, että meidän tulee ottaa opiksemme historiasta ettemme toistaisi jo tehtyjä virheitä. Hienoa! Kylläpä kelpaa olla historiaa opiskellut! Mehän ohjaamme ihmiskunnan kohden maanpäällistä utopiaa.
Mutta sitten käykin niin, että otetaan keskustelussa se kaikkein ilmeisin esimerkki historiasta tukemaan omaa näkemystä, samalla kätevästi unohdetaan se esimerkkien joukko joka kumoaisi tuon oman näkemyksen. Historiaa voidaan siis käyttää myös maanpäällisen helvetin rakentamiseen. Parempi on ehkä sittenkin olla leveilemättä historian tiedoillaan.
Minäpä kerron teille, mikä on todellisuudessa se tärkein asia, minkä me historiaa opiskelleet olemme tähän asti pitäneet epäreilusti omana salaisuutenamme: Me kaikki kuolemme. Usein kuolemme ihan kesken suuria suunnitelmiamme, joskus jo ennen kuin olemme mitään suunnitelmia tehneetkään.
Jotkut harvat ehtivät suunnitelmansa toteuttamaan ja joutuvat sitten pohtimaan, oliko kaikki sittenkään nähdyn vaivan arvoista. Historian tärkein ja ehkä jopa ainoa opetus on siinä, että tärkein hetki ei ole menneisyydessä sen paremmin kuin tulevaisuudessakaan. Tärkein hetki on nyt!
Mahdollisuus toteuttaa itseään, tai yksinkertaisemmin onnellisuus tässä hetkessä on ainoa asia, johon meidän kannattaa pyrkiä. Tuoko sitten sen onnellisuuden itsekkyys ja pyrkimys haalia kaikki mahdollinen ja mahdoton mammona ja tavara itselleen?
Vapaus, veljeys, tasa-arvo! Nämä vanhat iskusanat toteutettuina yhteiskunnassa ovat minun nähdäkseni parhaimmat takeet sille, että voimme vapaasti itseämme toteuttaa. Näitä arvoja tämän päivän Suomessa ajaa kaikkein parhaiten vasemmistoliitto. Tässä on se syy, jonka vuoksi olen vasemmistoliiton jäsen ja ehdokkaana kuntavaaleissa 2017.
Kirjoittaja on filosofian maisteri Akaan kaupungista. Kuntavaaleissa hän on vasemmistoliiton ehdokkaana ehdokasnumerolla 130.
Akaan vasemmistoliiton verkkosivut (Kaikki vasemmiston kuntavaaliehdokkaat)
Akaan vasemmistoliitto (Facebookissa)
|||
Etusivun kuva: Luttusen uimaranta Akaassa kirjoittajan kuvaamana.