PÄIVI TYNI
Aamulehti kertoi eilen tietoturvaongelmista, jotka Taysin lastenpsykiatrisella osastolla työskentelevä sairaanhoitaja oli huomannut reilut kolme vuotta sitten. Lehden mukaan sairaalan verkkolevyasemalle tallennettuja arkaluontoisia potilastietoja oli muokattu luvatta, mutta muokkaajaa ei voitu selvittää. Kirjauksissa oli esimerkiksi hoitohenkilöstön havaintoja lapsipotilaiden perheenjäsenistä.
Salaisten potilastietojen tietoturva on tärkeä asia, mutta tuntuupa hoitoalan henkilöstöllä ihan terveyskeskuksissakin olevan vaikeuksia suhtautua täysin päinvastaiseen asiaan, nimittäin tietojen avoimuuteen ja ajantasaiseen näkymiseen potilaalle itselleen. Olen omasta kokemuksesta saanut vaikutelman, että hoitotietoja edelleen kirjataan ajatuksella, että ne näkyvätkin vain hoitohenkilöstölle.
Oletteko tutustuneet Omakanta-palveluun? Sieltä on mielenkintoista lukea terveyskeskuskäynnin jälkeen terveydenhuollon ammattilaisten sinne kirjaamia asioita. Aiemmin ne näki vain erityisesti tilaamalla kirjallisesti hoitohistoriansa ja se toimitettiin paperipinkkana. Tilasin tuon vuosia sitten ja silloin minulle valkeni muun muassa, että terveyskeskuslääkärin – joka oli omalääkärini – mielestä todellisuudessa työuupumuksesta alkanut masennukseni ”johtui avioerosta”. Sikäli kiinnostava tulkinta, etten ole koskaan ollut edes avoliitossa, avioliitosta puhumattakaan.
Samainen lääkäri oli kirjannut, että eräällä käynnillä “potilas haisee tupakalta”. Olin kyllä kertonut tupakoivani. Se, että en aiemmin ollut haissut tupakalta, johtui siitä, että kyseisen lääkärin vastaaottoajat eivät pysyneet aikataulussa, joten haju oli ehtinyt haihtua lääkärillepääsyä odotellessa.
Myöhemmin sisätautien erikoislääkäri varoitteli nesteenpoistolääkkeen voivan aiheuttaa ”kalsiumin puutetta”. Sanoin juovani maitoa, jolloin hän valisti minua, että ”maidossa ei ole kalsiumia”. Jälkeen päin ymmärsin, että maahanmuuttajalääkäriltä menivät sekaisin kalsium ja kalium, joka esimerkiksi englanniksi on kalsiumista selkeämmin erottuva potassium.
Samainen lääkäri myös katsoi aiheelliseksi kirjata potilastietoihin, että ”potilas nauttii nestettä vastaanoton aikana”. Juu, näin kävi, koska minulla on jo pitkään ollut tapanani pitää mukana vesipulloa ja ottaa siitä huikka silloin tällöin. Lääkärin kanssa puhuessa suuta kuivasi.
Nyt Kanta-palvelusta näin, että tuoreella käynnilläni tammikuussa olenkin taas ollut ”rouva” (toki voi olla ”kohteliaisuutta”, mutta lääketieteellisesti olennaisempaa lienee se, että olen nainen). Tärkeä huomio oli myös, että ”käyttää pikkukenkiä” ja että on ”kävellyt kesällä paljain jaloin jonkin verran”. Pikkukenkiä käytin tammikuisella käynnillä, koska keli oli kuiva ja kävelymatkaa ennen bussia ja sen jälkeen vain muutamia kymmeniä metrejä. Ja olin menossa näyttämään kantapään iho-ongelmaa, joten kenkien riisumista ja pukemista oli tiedossa. Paljain jaloin kävely uimarannalla kesällä ei kaivanne selitystä.
Lääkäri osoitti myös taipumusta kenkäkauppiaan tehtäviin, kun arvioi, että kävelykenkäni näyttivät liian ahtailta. Kerroin niiden olevan täysin sopivat. Asian hän oli kuitenkin kirjannut, sanoilla ”Hyvät kengät tärkeää”.
Nämä havaintoni saivat minut miettimään, muuttuuko potilaskäyntien kirjaaminen paremmin myös potilaan itsensä “katsetta kestäväksi”, kun henkilöstö ymmärtää Omakanta-palvelun potilaalle tarjoaman mahdollisuuden kirjauksien katseluun, vai kehittääkö hoitohenkilöstö jonkin laittoman rekisterin kirjatakseen omia näkemyksiään ja tulkintojaan asiallisten faktojen lisäksi.
Kirjoittaja on työtön yhteiskuntatieteiden maisteri, entinen kirjapainotyöntekijä ja tutkija, joka tekee vapaaehtoistyötä Vasen Kaistan varapäätoimittajana.
|||
Aiheesta verkossa
Aamulehti selvitti: Taysissa on tallennettu tietoja laittomiin potilasrekistereihin vuosien ajan (AL 29.5.2017)
Artikkelikuva on kuvakaappaus Omakanta-palvelun etusivulta.
*