SUVI SOININEN
Olen joutunut tahtomattani, mutta en tietämättäni, seuraamaan Juha Sipilän hallituksen menoa sitten vuoden 2015. Ohikiitävän hetken ajattelin, että antaa Sipilän yrittää parhaansa, vaikka oma puoluetaustani on vasemmistolainen. Edelliset Kataisen ja Stubbin hallitukset olivat jo tuhonneet suuren osan hyvinvointivaltiota muun muassa yksityistämällä infrastruktuuria ja uudella fantsulla yliopistolailla.
Tämä politiikka oli täysin härskiä ryöstökapitalismin häkin sulkemista ja maan myyntiä mitä ilmeisimmin esimerkiksi Brysselin tottelevaisille puudeleille jaettavia palkintovirkoja odotellessa. Vaikka ennusmerkit jo nykyhallituksen alkutaipaleilla olivat pahat talkoopuheineen – pakolliset köyhille ja vapaaehtoiset rikkaille – ja kilpailukykysopimuksineen, en silti kyennyt hahmottamaan sitä vauhtia, millä hallitus alkoi moukaroida lopunkin hyvinvointivaltion maan tasalle.
Nyt olemme tilanteessa, jossa suomalaisten todellisuus ja sen taju on jakautunut vähintään kahtia. Osa ymmärtää, näkee ja tietää, että Suomen talous on kasvanut jatkuvasti hallituksen aikana. Näin ollen Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet suuriksi. Kylmä fakta on, että Suomessa on yli miljoona köyhää. Oikeita työpaikkoja ei ole, mutta puuhastelupaikkoja riittää niin kuntouttavassa työpajatoiminnassa kuin valtion ja kuntien hallinnossakin. Ero on joskus oikeastaan vain siinä, että jälkimmäiset saavat työstään korvauksen eli palkkaa, työpajatoiminnassa korvaus on yhdeksän euroa päivässä. Ja tietenkin hallinnossa ja erityisesti ministeriöissä on etuoikeus palkata virkaan ensimmäinen sopiva kaveri keksimään lisää byrokraattisen painajaisen helmiä kansalaisten kompasteltavaksi.
Kukaan kohtalaisella järjellä varustettu ei voi olla näkemättä tätä tilannetta. Niinpä niin sanottu keskiluokka takertuu kynsin ja hampain kiinni parempiosaisten ryhmään esittämään sopivaa roolia niin sosiaalisessa kuin muussakin mediassa. Ihmisen on tuotteistettava itsensä ja usein hyvin kapeaan malliin – työelämä on alkanut määrätä enenevässä määrin ihmisten julkisuuskuvaa ja näin säännöstellä työntekijöidensä suotavia vapaa-ajan viettotapoja. On turvallisempaa jakaa vain vaikka niitä kissankuvia ja latteita kommentteja kuin esittää välillä elämään väistämättä kuuluvaa nurjaa puolta. Elo on välillä lomaa ja shamppanjakuplia – useimmiten tietenkin raadetaan töissä ja ollaan suivaantuneita esimerkiksi ”minun” verotulojeni käyttämisestä tuloerojen kaventamiseen. Tai, ai niin, tuosta ei ole nykyhallituksen aikana tarvinnut suuttua enää kenellekään.
Veroparatiisit kukoistavat ja parasiitit kulkevat Suomen luonnossa katsellen, mistä löytyisi esiintymä halvalla ulkomaisille pörssiyhtiöille myytäväksi tai ikimetsä bioselluloosatehtaan raaka-aineen kasvattamoksi. Lista on pitkä ja pahasti näyttää siltä, että tässä takakontissa piiloilujen ja lobbarilistojen tuhoamispelissä voitaisiin käyttää parlamentaariselta kannalta jopa sanaa ”vallankaappaus” tai heilauttaa valtakunnanoikeus-korttia.
Jos tämä meno ei muutu, Suomi alkaa jo konkreettisesti tappaa omia kansalaisiaan nälkään. Ihmisen on parkkiuduttava pienestä pitäen yksiköksi, joka ei näe eikä kuule pahaa, vaikka sen uhri on heidän omissa jaloissaan kerjäämässä kadulla tai harjoittamassa prostituutiota tai huumekauppaa henkensä pitimiksi. Pelko pitää kaidalla tiellä ja samoin koulutusjärjestelmän romuttaminen – kriittistä ajattelutapaa tai omaa harkintaa on vaikea oppia, jos ei saa siihen edes kunnollisen peruskoulun vertaa välineitä.
Minä en ilmaise tässä ”huoltani” vaan sanon siis aivan suoraan, että käynnissä on pudotuspeli, jossa erilaisilla keinoilla yritetään samankaltaistaa maailmaa ja ihmisiä. Pitää heidät kurissa erilaisin valvonta- ja rangaistusmekanismein ja hyötyä heistä niin kauan kuin mahdollista. ”Ei hyötyä, ei elämää” voisi olla tämän hallituksen motto. Eugeniikka kalskahtaa pahalta ja sitä onkin, mutta niin vain on Saul Schubak yhä kokoomuksen suojissa. Persuista suurin osa ei varmaan tiedä mitä termi tarkoittaa, mutta Halla-ahon ja Niinistön Jussit taatusti tietävät.
Haavoittuvaisimmat laitetaan todelliseen liriin ja jotenkuten kuntoiset juoksevat maratonia elämänmittaisessa oravanpyörässä. Hallitukselta puuttuu täysin kunnioitus kansaansa ja kansalaisiaan kohtaan – hehän voivat olla samaan aikaan vaikka taksikuskeja, lasten iltapäivähoitajia ja vanhusten ruokkijoita kuten eräs ministeri lausui.
Kun kirjoitan tätä kolumnia, hallitus ajaa läpi muun muassa omiin kansalaisiinsa kohdistuvaa tiedustelulakia varsin hämärin perustein. Me kaikki tiedämme, että Irakin sota oli manufakturoitu väärillä väittämillä biokemiallisista aseista. Silti terrorismin ”vastainen” sota jatkuu. Toisaalta; kyseenalaiseksi iloksemme Suomeen ei tarvinnut edes hyökätä – Suomi myi ja on myymässä halvalla niin ihmiset, eläimet kuin ympäristönsäkin. Onnittelen suursijoittajia omasta puolestani, mutta taistelu jatkuu.
Kirjoittaja on akaalainen valtio-opin dosentti ja vasemmistoliiton varavaltuutettu.
*