Kannatusmittausten lukeminen — lyhyt oppimäärä

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI   
Puolueiden kannatusmittaukset voivat antaa päivänpolitiikasta arvokasta tietoa, vaikka monet toimittajat ja poliitikot tekevätkin niiden tuloksista tyhjänpäiväistä viihdehöttöä kuukaudesta toiseen.

Puoluejohtajat kommentoivat prosenttiyksikön suuruista kannatuksen nousua tai laskua kasvot yhtenä aurinkona tai kurttuna, ja toimittajat ovat tekevinään analyysiä kannatuskehityksen syistä. Poliitikon ja toimittajan kuitenkin luulisi tietävän, että uutisoitavaa tai kommentoitavaa ei prosenttiyksikön heilahduksesta ole.

Jos kannatustutkimuksen virhemarginaali on kaksi prosenttiyksikköä, ei yhden prosenttiyksikön siirtymä todista kannatuksen muuttuneen. Puolueiden kannatus lisääntyy tai vähenee hyvin harvoin yhden kuukauden aikana virhemarginaalia enemmän.

Ylen kesäkuun mittauksessa vain perussuomalaisten kannatusosuuden kahden prosenttiyksikön nousu toukokuusta koputteli virhemarginaalin rajoja. Vertailu Ylen vuoden takaiseen kannatusmittaukseen näyttää vain yhden varman tuntuisen muutoksen. SDP:n kannatus on melko varmasti noussut, kokoomuksen ja vihreiden ehkä laskenut.

Helsingin Sanomien kesäkuun mittaus ei näyttänyt yhdellekään seitsemästä suurimmasta puolueesta muutosta. Sen sijaan vertailu vuoden takaiseen mittaukseen näyttää kannatuksen nousua sosiaalidemokraateille ja laskua vihreille. Perussuomalaisten kannatus on ehkä nousussa ja keskustan laskussa.

Tarkasteluajan pidennys ja tulosten yhdistäminen tarkentavat kuvaa

Suuret erot kahden tutkimuslaitoksen liki samanaikaisesti tekemien mittausten tuloksissa korostavat epätarkkuutta. Helsingin Sanomien luvut ovat edellisissä taulukoissa paljon Ylen mittauksia mieluisampaa luettavaa vasemmistoliiton kannattajalle. Sen sijaan perussuomalainen esittelee paljon mieluummin Ylen kuin Helsingin Sanomien uusinta mittaustulosta. Myös demarit saavat kovin erilaiset tulokset esimerkkitaulukoissa, eivätkä muidenkaan puolueiden kannatusoletukset vastaa toisiaan.

Kahden tutkimuslaitoksen mittaustulosten keskiarvon laskeminen saattaa tarkentaa kuvaa kannatusten muutoksista. Viime kesäkuusta viime vuoden kesäkuuhun (Taulukon 3 viimeinen sarake) ei näytä tapahtuneen kummiakaan muutoksia. SDP:n kannatus on lisääntynyt ja vihreiden laskenut, muuta ei voi sanoa.

Sen sijaan vertailu kolmen vuoden aikavälillä nostaa kehityssuunnat paremmin esiin. Taulukon 3 kolmannessa sarakkeessa on esitetty puolueiden kannatuksen muutokset vuoden 2015 eduskuntavaaleista viime kesäkuun kannatusmittausten keskiarvoon.

Perussuomalaisten kannatusosuus näyttää pudonneen yli kahdeksan ja keskustan yli viisi prosenttiyksikköä. Sosiaalidemokraatit ja vihreät näyttävät kasvattaneen kannatusosuuttaan viitisen prosenttiyksikköä. Kokoomus ja vasemmistoliitto olisivat kesäkuussa saaneet parin prosenttiyksikön vaalivoiton.

Kannatusmittaukset ennakoivat vaalituloksen liki aina oikein

Moni politiikan harrastaja ja ammattilainen sanoo, että gallupit eivät juuri koskaan ole oikeassa, eikä kannatustutkimusten tuloksiin ole luottamista. He eivä tee oikeutta kannatusmittauksia tekeville tutkimuslaitoksille. Tutkimuslaitokset eivät lupaa kertoa vaalituloksia. Ne raportoivat puolueiden kannatuksen tutkimusten tekohetkellä, ja korostavat, että kannatus voi olla jopa kaksi prosenttiyksikköä suurempi tai pienempi kuin raportissa esitetty luku.

Viime eduskuntavaalien jälkeen varsinkin moni keskustalainen ja vasemmistoliittolainen kommentoi kitkerästi galluppeja, koska niiden “lupaama” vaalitulos ei ollut toteutunut. Keskustalaisille voikin myöntää luvan pieneen kritiikkiin, sillä heille ennustettiin hieman toteutuneita korkeampia kannatuslukuja. Muilla ei ole syytä pulinaan, sillä kannatusmittaukset osuivat aivan oikeaan niiden vaalituloksen suhteen.

Jos itse vaalitulos osuu virhemarginaalin sisään, on mittaus ennustanut vaalituloksen oikein. Taulukon 4 tapauksessa, juuri eduskuntavaalien 2015 alla kannatusmittaukset ennakoivat oikein kaikkien muiden puolueiden paitsi keskustan tuloksen. (Taulukko esittää Helsingin Sanomien ja Ylen viimeisten vaalinalusmittausten keskiarvot)

Prosenttiyksikkö on hyvin paljon

Mielipidekyselyjen antamat kannatusluvut ovat luotettavia, mutta epämääräisiä. Virhemarginaalin luoma, noin neljän prosenttiyksikön harmaa vyöhyke on valtava.

Viime eduskuntavaaleissa vasemmisto hävisi vain yhden prosenttiyksikön kannatusosuudestaan, mutta menetti kaksi kansanedustajan paikkaa. Vihreiden kannatus kasvoi 1,3 prosenttiyksikköä, ja puolue sai viisi lisäpaikkaa.

Vain keskustan kannatusosuuden muutos oli viime vaaleissa suurempi kuin kannatusmittauksen virhemarginaalin neljä prosenttia. Keskustan kannatus kasvoi 5,3 prosenttiyksikköä, joka toi puolueelle 14 lisäpaikkaa.

Jo yhden prosenttiyksikön muutos kannatuksessa voi siis merkitä erittäin paljon, siksi neljän prosenttiyksikön “erehtymisvara”, virhemarginaali, on sangen suuri.

Toinen seikka, joka tekee mielipidekyselyt epämääräisiksi vaalitulosten ennustajana on se, että ne eivät kerro paljoakaan äänestäjien päätöksistä vaaliuurnilla. Aikaisemmin kansalaiset olivat sangen puolueuskollisia tai jättivät äänestämättä useimmissa vaaleissa. Nykyään suuri osa äänestäjistä muuttaa äänestyspäätöstään sangen usein. Lähes joka kymmenes äänestäjä valitsee puolueensa vasta vaalipäivänä.

Kannatusmittaukset ennakoivat ennakkoäänet hyvin

Ennakkoäänestys ja itse vaalipäivän äänestystoimitus ovat kuin kahdet eri vaalit, niin suuri ero on puolueiden kannatusjakaumassa. Viime eduskuntavaaleissa ennakkoon äänesti 1 386 958 kansalaista, se on 45,5 prosenttia äänestykseen osallistuneista.

Vaalinaluskyselyt osuivat hyvin lähelle ennakkoäänten jakautumista puolueiden kesken. Ennakkoäänissä SDP oli tosin toiseksi suurin puolue ja vihreät jäivät takapakkia ottaneen vasemmistonkin taakse. Mutta muut puolueet saivat suurin piirtein saman kannatuksen kuin viimeisissä vaalien alla tapahtuneissa kyselyissä.

Ennakkoäänestys päättyi viisi päivää ennen vaaleja. Sen jälkeen tapahtui muutoksia, jotka eivät mitenkään voineet näkyä viikkoja aikaisemmin tehdyissä haastatteluissa.

Vaalipäivänä äänesti 1 596 898 kansalaista, 53,5 prosenttia äänestykseen osallistuneista. Tämä joukko antoi perussuomalaisille 3,1 prosenttiyksikköä suuremman ääniosuuden kuin ennakkoäänestäjät, ja vastaavasti keskusta menetti 4,7 prosenttiyksikköä ääniosuudestaan ennakkoääniin verrattuna.

Vaalipäivän äänestäjät antoivat vihreille liki kymmenen prosenttia äänistä ja jättivät vasemmistolaiset tuijottamaan epäuskoisina tulostaulukoita, vaalivoittoa kun oltiin odottamassa.

Epävarmoista ja liikkuvista äänestäjistä on tutkimustietoa

Oikeusministeriön julkaisemassa tutkimuksessa Poliittisen osallistumisen eriytyminen ‒ Eduskuntavaalitutkimus 2015 on 470 sivua tekstiä ja taulukoita viime eduskuntavaaleista. Aineistoon sisältyy tutkija Peter Söderlundin artikkeli Kannastaan epävarmat ja liikkuvat äänestäjät.

Söderlundin mukaan yhdeksän prosenttia äänestäjistä valitsi puolueen vasta vaalipäivänä. Muutamaa päivää ennen vaaleja päätöksensä teki 14 prosenttia äänestäneistä. Näiden kansalaisten puoluevalinta ei näkynyt kannatusmittauksissa. Tässä yksi syy virhemarginaalin suuruuteen.

Ryhmään, joka äänestää aina samaa puoluetta, tai joka oli tehnyt puoluevalintansa jo vuoden 2014 puolella kuului 47 prosenttia kansalaisista. Viime eduskuntavaaleissa äänestäneistä 21 prosenttia ilmoitti äänestäneensä eri puoluetta kuin vuoden 2011 vaaleissa.

|||

Lue artikkelin toinen osa:
Vasemmistoliitto kolkuttaa kaksinumeroisia kannatuslukemia (8.8.2018)

Aiheesta aiemmin Vasemmassa Kaistassa:
Kannatusmittausten sietämätön kepeys (2.11.2015)

Lue lisää muualta verkossa:
Ylen kannatusmittaus: Kolmen suuren järjestys ennallaan, perussuomalaiset nousussa (Jari Korkki, Yle.fi, 5.7.2018)
Sdp:n kannatus jatkaa kasvuaan, keskustan suosio yhä laskussa – Sipilä: Kannatuksen lasku on vain kestettävä (Ines Sirén ja Teija Sutinen, Helsingin Sanomat, 17.7.2018)
Poliittisen osallistumisen eriytyminen ‒ Eduskuntavaalitutkimus 2015 (Toimittajat Kimmo Grönlund ja Hanna Wass, Oikeusministeriön julkaisu 28/2016) 

*