Ei järkeä eikä sydäntä

ULLA-LEENA ALPPI    
Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunta oli talousarviokokouksessaan tärkeän äärellä. Taloustilanne on haastava, mutta siitä huolimatta valittavana oli inhimillisempi ja epäinhimillisempi tie. Valtuustoryhmiensä velvoittamana lautakunnan enemmistö valitsi jälkimmäisen tien. Se teki päätöksiä, jotka tulevat koskettamaan erityisesti heikompiosaisia. Vaihtoehtona olisi ollut pieni veronkorotus, jolloin palveluihin ei olisi tarvinnut tehdä heikennyksiä, ja jolloin maksurasitus olisi kohdistunut myös hyvätuloisiin.

Lautakunnan enemmistön voimin päätettiin kymmenen euron hoitajamaksusta, jota asiakas joutuisi maksamaan vuoden aikana kolme kertaa. Monet asiakasmaksut nostettiin jo aikaisemmin tänä vuonna lain sallimiin enimmäismääriin. Hoitajamaksu siihen päälle voi olla monelle ihmiselle ylivoimainen. Sen vuoksi voidaan jättää lähtemättä vastaanotolle ja tarvita myöhemmin raskaampia erikoissairaanhoidon palveluita. Päätöksessä ei ole järkeä eikä sydäntä.

Hoitotarvikejakelun myöntämisperusteita tullaan tiukentamaan. Myös tällä päätöksellä on eniten merkitystä vähävaraisille, jotka tutkitusti sairastavat eniten ja joille maksuttomat hoitotarvikkeet ovat tärkeitä. Niitä saa jatkossakin, mutta tiukentunein kriteerein.

Kokouksessa esitettiin myös sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden lopettamista, jonka poistamista esitin. Sille en saanut kannatusta. Lopettamispäätöksestä kuitenkin luovuttiin puheenjohtajan esittäessä, että säästö otetaan palvelun nostamalla palvelun ikärajan 75 vuoteen ja korottamalla asiakasmaksua eurolla.

Palvelu on harkinnanvarainen ja monille ikääntyneille, huonokuntoisille ja vähävaraisille ihmisille korvaamattoman tärkeä kotona selviytymisen tuki. On oletettavissa, että kuljetuspalvelun ikärajan korotus saa monet alle 75-vuotiaat hakeutumaan vammaishuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun piiriin. Mikäli vammaispalvelulain mukaiset kriteerit täyttyvät tuen hakijat saavat kahdeksan kuukausittaisen matkan sijaan kahdeksantoista edullista matkaa, mikä on kaupungille paljon kalliimpaa kuin nykyinen kuljetustuki. Hakemukset käynnistävät myös melkoisen byrokratian.

Kokouksessa esitettiin myös vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten hinnan korotusta. Esitin päätösesityksen hylkäämistä. Hylkäysesitykseni sai kahden lautakunnan muun jäsenen tuen. Lopulta hintamuutoksesta luovuttiin, mutta myös tuo säästö päätettiin ottaa ikäihmisten ympärivuorokautisen hoidon mitoitusta pienentämällä.  Pidän lautakunnan päätöstä ottaa säästöt vanhuspalveluista todella huonona. Hoitotyössä on jo nyt niin tiukkaa, ettei työvuorossa olevien hoitajien määrää ei ole varaa vähentää yhtään. Huoli vanhustyön laadusta kasvaa edelleen.

Talousarvion yhteydessä käsiteltiin myös kaksi aloitetta lastensuojelun resurssien lisäämisestä. Jätin oman aloitteeni viime joulukuussa. Keväällä samanlaisen aloitteen jätti myös Tiina Elovaaran (sin.).

Lastensuojelun tilanne on Tampereella, kuten muissakin isoissa kaupungeissa, hyvin vaikea. Päteviä lastensuojelun työntekijöitä on vaikea saada töihin. Heitä on myös vaikea saada pysymään tehtävissään. Syynä on se, että työ on äärimmäisen vaativaa eikä työhön ole nykyisillä resursseilla riittävästi aikaa. Kuitenkin juuri riittävä aika lasten ja perheiden kanssa on edellytys työn onnistumiselle. Luottamus voi syntyä vain kiireettömissä kohtaamisissa ja siihen ei ole aikaa. Lisäksi työntekijät vaihtuvat usein työn kuormittavuuden vuoksi, mikä on hyvin turhauttavaa ja vaikeaa asiakkaille, jotka joutuvat aloittamaan kipeän tarinansa aina uudelleen. Uusien työntekijöiden perehdyttäminen myös vie kokeneiden työntekijöiden aikaa muulta työltä.  

Vuonna 2015 voimaan tullut sosiaalihuoltolaki edellyttää lastensuojelun painopisteen siirtämistä  korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäisevään tukeen. Linjaus on sinänsä hyvä, mutta se on tietysti  johtanut siihen, että lastensuojeluun ovat jääneet kaikkein vaikeimmat ja työntekijöitä työllistävimmät asiakkuudet. Resursseja on myös aiempaa vähemmän, sillä voimavaroja on siirretty lastensuojelusta ennaltaehkäiseviin perhepalveluihin, jotka nekin ovat ruuhkautuneet.

Uuden sosiaalihuoltolain perusteluissa ja soveltamisohjeissa korostetaan sitä, että jonkin aikaa lain voimaantulon jälkeen tarvitaan tavanomaista enemmän rahaa (vahvempi satsaus) lastensuojeluun, jotta niin ennaltaehkäisevä kuin korjaava työ voivat toteutua. Taloudelliset hyödyt tulevat viiveellä kun raskaimpien lastensuojelutoimien, kuten huostaanottojen, tarve vähenee. Tällä hetkellä ollaan päinvastaisessa tilanteessa; kiireellisten huostaanottojen määrä on roimasti kasvanut. On ymmärrettävää, että vastuulliset työntekijät kokevat eettisesti kestämättömäksi tilanteen, jossa he eivät voi tehdä työtään niin hyvin kuin osaisivat ja haluaisivat.

Lastensuojelutyö on myös huonosti palkattua ja siksi esitinkin joulukuisessa valtuustoaloitteessani palkkauksen korjaamista. Se voisi motivoida jaksamaan pidempään, vaikka työ on raskasta eivätkä resurssit vastaa tarvetta.

Esitin sosiaali- ja terveyslautakunnassa toivomusponnen, jossa ilmaistaan huoli lastensuojelun resurssipulasta sekä esitetään kaupunginhallituksen ja valtuuston selvittävän nopeasti, miten lastensuojelun kestämätöntä tilannetta voidaan parantaa. Ari Wigeliusta (sd.) lukuun ottamatta lautakunta hyväksyi ponnen. Toivomusponsien merkitys on joskus kyseenalainen, mutta kyseinen ponsi on suunnattu korkeimmille päättäjille, joten oletan että se otetaan lautakunnan vakavana tahdonilmaisuna. Siitä on syytä pitää ääntä. Jo kovia kokeneet lapset ansaitsevat parhaan mahdollisen avun ja työntekijät mahdollisuuden antaa se apu.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu ja sijais- sekä adoptioäiti.

Lisää aiheesta Vasemmassa Kaistassa

Lautakunnan päätös heikentää ikäihmisten ja vammaisten palveluja (14.9.2018)
Vain muutaman sadantuhannen tähden (7.5.2018)
Vasemmiston muutosesitykset Tampereen talouden tasapainotusohjelmaan hylättiin (24.4.2018)

*

*