Teksti ja kuvat: JORMA MÄNTYLÄ
Vesilaitos on luonnollinen monopoli. Sen alueella ei ole vapaata kilpailua. Kaava-alueilla on pakko kuulua vesi- ja viemäriverkkoon. Valinnanvapautta ei ole. Maksut ovat ulosmittauskelpoisia. Ne ovat tosiasiallisia veroja. Siksi on kyseenalaistettu sopiiko osakeyhtiömuoto vesilaitoksen hallintoon.
Verotusoikeus voi olla vain valtiolla ja kunnilla. Kunnissa on pakkojäsenyys ja verovelvollisuus. Liberaalin valtiofilosofian mukaisesti pakkoja tasapainottavat poliittinen demokratia ja hallinnon julkisuus. Äänestäjät valitsevat edustajat, jotka voidaan vaihtaa neljän vuoden välein,valvomaan verovarojen käyttöä. Valtuustojen kokoukset ja pöytäkirjat ovat julkisia ja päätöksistä voi valittaa.
Osakeyhtiön osakkeiden ostaminen on vapaaehtoista. Siksi yhtiöissä voidaan rajoittaa julkisuutta ja demokratiaa liikesalaisuuteen vedoten. Näin myös tehdään, sillä julkisuuslaki ei koske osakeyhtiöitä. Kokoukset ovat suljettuja ja pöytäkirjat salaisia, jolloin valitusoikeutta ei käytännössä ole.
Kun yhtiöitetään vesilaitos, sähkölaitos tai jätevesipuhdistamo, yhtiölle annetaan samalla tosiasiallinen verotusoikeus ilman demokratiaa ja julkista valvontaa. Siksi vasemmistossa ja liberaalioikeistossa on perinteisesti katsottu, että luonnollisten monopolien tulee olla valtion tai kuntien hallinnossa.
Kummallista Tavase Oy:ssä on ollut sosialidemokraattien fanaattinen tuki. Pälkäneellä ja Valkeakoskella Tavasea kutsutaan liikanimellä ”demariputki”. Miksi luonnollinen monopoli halutaan yhtiöittää? Perusteluja ei ole kuultu.
Tavase Oy on 15 vuoden aikana tuottanut tappiota yli seitsenän miljoonaa euroa (Yle 20.10.2015). Sillä ei ole koskaan ollut myyntiä eikä se ole tuottanut teelusikallistakaan vettä. Jos Tavase olisi normaali liikeyritys, se olisi aikoja sitten asetettu selvitystilaan. Muutamat virkamiehet ja demaripoliitikot ovat sen aina pelastaneet ja myöntäneet lisärahoitusta.
Edes tämä ei riitä. Valtuutettu Esa Kanerva (sd.) on tehnyt Tampereella valtuustoaloitteen (26.11.2018)Pirkanmaan vesilaitosten siirtämisestä yhden Tampereen omistaman osakeyhtiön omistukseen. Tuskin onnistuu ihan helposti. Kangasalan Vesi -liikelaitos tuottaa vuosittain 200 000 euroa voittoa, mikä on mukava lisä talouteen.
Yhtiöittäminen ennakoi yksityistämistä
Yhtiöittäminen on yksityistämisen esiaste. Siksi sadan vuoden vesimonopolin antaminen osakeyhtiölle on vaarallista. Tavase Oy on vedonnut, että yhtiö on täysin kuntien omistama. Se päti normaaliaikoina, mutta kuntataloudessa normaali on mennyttä, myös Tampereella. Ulkomailla on lukuisia vesilaitoksia yksityistetty, viimeksi eurokriisimaissa. Osakeyhtiö on helppo myydä, kun kunnassa on talouskriisi. Se vaatii vain nuijan kopautuksen, ja kunnan kassaan kilahtaa rahaa. Pirkanmaalla on varoittava esimerkki Hämeen Sähkö Oy. Kuntien omistama yhtiö myytiin 1995 Vattenfallille Ruotsiin (Helsingin Sanomat 3.11.1995). Seurauksena oli tuntuvia hinnankorotuksia, kun ruotsalaiset imuroivat sijoittamansa rahat takaisin suomalaisilta. Sähkön ja veden hinnasta ei ole valitusoikeutta. Kuluttaja maksaa, mitä myyjä määrää.
Oma, 15 vuoden kokemukseen perustuva näkemykseni on, että Tavase Oy:n todellinen tarkoitus on päästä rahastamaan monopolin avulla. Maksajia ovat Pirkanmaan 300 000 vedenkuluttajaa.
Tampere on turhan tekopohjavesihankkeen suurin maksaja. Kangasala on suurin häviäjä. Kangasalla on vettä reilusti yli oman tarpeen, vaikka muille myytäväksi. Vesilain (2011/587 luku 2) mukaan omistajalla on alueellaan etuotto-oikeus veteen. Kangasala luopui tästä oikeudesta liittyessään Tavase Oy:öön ja hyväksyessään sen osakassopimuksen. Se luovutti sopimusteitse otto-oikeuden toisten omistamalle yhtiölle ja sitoutui ostamaan siltä vettä, jota se saisi lain mukaan ottaa ilmaiseksi Raikun vedenottamolla. Pitää olla hyvin luova, jotta osaisi tätä enemmän vahingoittaa kunnan etua.
Tavase-sopimuksen junttasivat vuonna 2003 läpi Kangasualan valtuustossa kunnanjohtaja Jukka Mäkelä sekä valtuuston puheenjohtaja Heikki Salmela (sd.). Salmela oli pitkään Tavase Oy:n hallituksen jäsen. Viimeksi hän nousi julkisuuteen kesäkuussa 2018 erottaessaan Kangasalan uimahalli Oy:n toimitusjohtajan. Tilalle hän valitsi tutkijan, joka teki teknillisessä yliopistossa tutkimuksia Tavase Oy:lle. Sellaista on peli osakeyhtiöissä.
Talouden ja politiikan näkökulmasta Tavase-hankkeella ei ole ainakaan 10 vuoteen ollut järjellisiä perusteluja. Se on muutaman kuntapomon pakkomielle. Kerran aloitetusta ei voi perääntyä ”kasvojen menettämisen” pelossa. Häpeä olisi niin suuri, että jatketaan rahan polttamista. Viisas osaisi perääntyä viimeistään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen.
Mitä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen?
Tavase Oy:n rahat ovat taas kerran loppumassa.Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen kestää taas vuosia ja vuosia ennen kuin vesihanoista alkaa tulla tekopohjavettä. Omistajakunnille on tulossa raha-anomuksia ja mitä ilmeisimmin pilkkomistaktiikan mukaisesti vähin erin, jotta huimasti nousseet kustannukset eivät paljastuisi.
Voi kuitenkin olla, että kärsivällisyys loppuu. Valkeakoskella mitta tuli täyteen ja kaupunki erosi yhtiöstä 2011. Sen sijaan saneerattiin Roineen Tyrynlahden vedenottamo. Alkuperäinen nimi Tavase Oy tuli sanoista Tampereen ja Valkeakosken seudun vesihuolto. Valkeakosken eron jälkeen oikeampi nimi olisi Tase Oy. Se sopisikin paremmin, kun valtuutetut päättävät yhtiön rahoituksesta.
Aiheesta aiemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä
Juttusarjan Pirkanmaan vesihuolto ja tekopohjavesi ensimmäinen osa (7.1.2018))
Lisää aiheesta muualla verkossa
Ari Nieminen: KHO:n päätöksen jälkeen Tavase lopettamista vaille valmis. Kangasalan Luonto –lehti 2018. (PDF-tiedosto.)
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999
*