Usein ajatellaan, että ilmastonmuutos on luonnonilmiö, jolle ei ihminen mahda mitään. Tieteelliset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on suuri. On siis selvää, että jos ihminen on aiheuttanut ilmastonmuutoksen, voivat he myös vaikuttaa sen torjuntaan. Aikaa ei ole hukattavissa. Meillä jokaisella on mahdollisuus erilaisilla valinnoillamme vaikuttaa siihen, säilyykö elinympäristömme asumiskelpoisena tuleville sukupolville.
Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportista selviää, että Pariisin ilmastosopimuksessa mainittu kahden asteen lämpenemisen raja on liian korkea. Kahden asteen lämpeneminen aiheuttaisi niin suurta inhimillistä kärsimystä, ettei sitä voi hyväksyä. On siis tavoiteltava lämpenemisen rajaamista 1,5 asteeseen. Ilmastonmuutoksen hillitseminen tälle tasolle on vielä mahdollista, mutta maailman maiden on nyt pikaisesti kiristettävä päästövähennystavoitteita ja siirryttävä sanoista tekoihin. Tämä koskee myös Euroopan unionia ja Suomea.
Päästöjen vähentäminen, hiilinielujen kasvattaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen ovat valtavia maailmanlaajuisia haasteita. Fossiilitalousjärjestelmän ytimessä ovat öljy- ja maakaasuyhtiöt ja rahoituslaitokset, joiden tuottamasta energiasta ja luotonannosta koko muu talous on riippuvainen, sekä niiden luomaan vaurauteen ja valta-asetelmiin kiinnittyneet valtiot ja talouden ja politiikan vallanpitäjät.
Kaikilla maailman mailla on vastuu ilmastonmuutoksen hidastamisesta, mutta erityinen vastuu on vanhoilla teollisuusmailla sekä varakkailla ja teknologisesti edistyneillä mailla, kuten Suomella.
Meidän jokaisen on muutettava käyttäytymistämme, mutta vastuuta ei voi sälyttää yksittäisten kansalaisten harteille. Tarvitaan järjestelmätason muutoksia, velvoittavia päätöksiä, lainsäädäntöä, kieltoja ja kannusteita. Kestävä siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan on suuruudeltaan hyvinvointivaltion rakentamiseen verrattavissa oleva tehtävä.
Globaali oikeudenmukaisuus
Globaalilla tasolla ilmastonmuutoksen hillinnän on tärkeää tapahtua oikeudenmukaisesti. Köyhempien maiden on voitava parantaa kansalaistensa elinoloja sekä infrastruktuuriaan ja vauraampien valtioiden on mahdollistettava tämä niin, että taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin lisääminen ei tarkoita riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.
Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän nimenomaan kaikkein köyhimpien elämään, ihmisten, jotka eivät ole ilmastonmuutosta aiheuttaneet. Globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulma edellyttää, että köyhempiä maita tuetaan ja rahoitetaan niiden siirtymistä ympäristöystävälliseen, vihreään teknologiaan ja energiantuotantoon. Suomen tulee kasvattaa ilmastorahoituksensa tasoa ja ohjata päästöoikeuksien huutokaupasta saatavia tuloja kehittyvien maiden tukemiseen ilmastorahoituksella.
Köyhimmät maat eivät ole aiheuttaneet ilmastonmuutosta, mutta ne tulevat kärsimään siitä eniten. Köyhillä mailla on oikeus nostaa kansalaistensa elintasoa, mutta sitä ei voida ilmastonmuutoksen uhatessa tehdä perinteisellä tavalla, eli lisäämällä fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja saastuttamista. Rikkaiden maiden tulee tukea kehittyviä maita kehittämään yhteiskuntaansa ja talouttansa ilman fossiiliriippuvuutta, eli ottamaan hypyn suoraan vihreään teknologiaan ja uusiutuvaan energiaan. Tämän onnistuminen edellyttää tukea, koulutusta, rahoitusta, teknologiasiirtoa ja investointeja. Tällä toiminnalla vähennetään myös ilmastopakolaisuutta.
Vaikka ilmastonmuutos vaatii muutoksia olemassa olevaan teollisuuteen ja hävittää ympäristön kannalta kestämättömiä työpaikkoja, samalla se luo paljon uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja kestäviä työpaikkoja. Suomella on mittavat mahdollisuudet kehittää ja myydä vähäpäästöisiä ja ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Meillä Pirkanmaalla on lukuisia yrityksiä ja yhteisöjä, jotka ovat mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tätä työtä kannattaa edistää ja tukea.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton pirkanmaalainen kansanedustajaehdokas ja ylöjärveläinen kaupunginvaltuutettu.
*