The government has fallen. Anarchy continues to not reign, and many are calling the fall of the government nothing but an electoral trick. However, at least it has been a signal for the electoral struggle to truly get going.
So, why did the government fall? The primary reason is its social and health care reform. During the last few days, Finns have been active on Twitter defending the Finnish health care system against former US ambassador to the United Nations Nikki Haley, who has attacked Bernie Sanders by saying that Finns don’t like our care system, which Sanders admires.
It is true that we do like it, but there still exists a need to reform. All the major political parties agree on this and want to reform the system, but in late 2015, the stage was set for this government’s reform efforts to go on a path that would once again lead to a miserable failure. Back then, the Centre and Coalition agreed that the Centre would get 18 regions that would be responsible for health care administration but would also have a wide variety of other tasks, and the National Coalition would get a “freedom-of-choice” model, which would lead to massive outsourcing of health care, and they would implement them both as fast as they could.
This presented problems regarding the Finnish constitution, which mandates provision of good services for everyone, no matter where they live. These problems were compounded in 2017, when the Finns Party split, as their election of a new chairman from the far-right faction of the party led to the party being kicked out the government and a moderate faction, which formed a new party called Blue Reform, remaining. Neither the old party or the new party has had much influence on the reform itself, but this meant that the government’s majority became precarious, as their majority shrunk to only a few MPs. The problem was compounded as some National Coalition MPs announced that they would vote against the new reform.
Electoral struggle started immediately
Despite the ever-dwindling majority, the government was committed to pushing the reform through at all costs, but still, due to the compromise, it could not fix the unconstitutional parts without one of the two main parties feeling like it had been betrayed, leading to the reform getting bogged down in committees. Eventually, it became obvious that the reform would not pass the social and health care committee. The government took it to the last moment to announce the inevitable. Prime Minister Juha Sipilä did it on an early morning two weeks ago.
Of course, what this all means is that Centre and National Coalition are now free to run against each other in the elections. Almost immediately after the fall of the government they essentially condemned all that they disliked about each other’s social and health care models, with the Centre indicating they no longer want the outsourcing-based “freedom of choice” model in its entirety, and National Coalition saying that they want to scrap the regions and build social and health care on the basis of municipalities. On this issue, as in most other parts of the social and health care reform, the National Coalition stands alone, as most parties have indicated they wish to continue building a social and health care reform on the basis of larger regions.
Both parties are now courting the Social Democrats, particularly the Centre who are eager to claim that their reform on social and health care could easily be matched with the Social Democratic model, thus allowing the formation of a red-earth government, the traditional government structure sustaining the Finnish welfare state. However, there are some bumps in the road to that goal. One of these is environmental regulations. While the Greens and Left Alliance advocate for the strongest environmental regulations, the Social Democrats, who have said they want to form a government with at least these two parties, also advocate a stronger environmental line than previously. The Centre and National Coalition have seized on this with a scare campaign aiming to convince the people that the left-wing parties want to ban or at least tax to death meat, cars and the use of forests.
No matter how these questions play out, it still remains evident that at least heavy efforts are made before the scenes to lay the foundations for a red-earth government. The Left Alliance, which I belong to, is striving to be a part of the government to ensure that it holds firms on the questions of welfare state, environment and human rights. And whichever way the process goes, it would be a definite bonus to construct a government where the National Coalition would not be able to advance its unworkable and unsustainable model of social and health care reform.
Previous Welfare Status videos in English
Welfare Status – Regional policy and cost-free education (10.3.2019)
Welfare Status – Basic Income and Constitution (25.2.2019)
Welfare Status – Esperi Care and austerity statistics (10.2.2019)
Hallitus kaatui – vaalitemppuko
Hallitus on kaatunut. Anarkia ei siltikään vallitse, ja monien mielestä hallituksen kaatuminen onkin vain vaalitemppu. Ainakin vaalikampanja on nyt päässyt kuitenkin kunnon vauhtiin.
Miksi hallitus kaatui? Tärkein syy on sosiaali- ja terveysuudistus. Viime päivinä suomalaiset ovat olleet Twitterissä aktiivisia ja puolustaneet Suomen terveydenhuoltojärjestelmää Nikki Haleyltä, entiseltä Yhdysvaltojen YK-suurlähettiläältä, joka hyökkäsi Bernie Sandersia vastaan väittäen, etteivät suomalaiset pidä Sandersin ihailemasta terveydenhuoltojärjestelmästä.
Kyllähän me järjestelmästämme pidämme, mutta reformille on silti tarvetta. Kaikki pääpuolueet ovat samaa mieltä ja haluavat uudistaa järjestelmän, mutta vuoden 2015 loppupuolella hallituksen reformiyritykset menivät silti polulle, joka johtaisi epäonnistumiseen. Silloin keskusta ja kokoomus tekivät diilin, jossa keskusta saisi 18 aluetta jotka vastaisivat terveydenhuollon hallinnosta, mutta joilla olisi myös muita tehtäviä ja kokoomus sai ”valinnanvapauden”, joka johtaisi terveydenhuollon suuren luokan ulkoistamisen. Lisäksi kumpikin toteutettaisiin niin nopeasti kuin mahdollista.
Tämä johti ongelmiin Suomen perustuslain kannalta, jossa halutaan hyviä palveluja kaikille elinpaikasta huolimatta. Ongelmat lisääntyivät 2017 perussuomalaisten hajotessa. Uuden puolueen laitaoikeistosta tulleen johtajan Jussi Halla-ahon valinta johti puolueen potkimiseen hallituksesta. Malttiosasto muodosti uuden puolueen nimeltä sininen tulevaisuus, joka pysyi hallituksessa. Vanhalla tai uudella puolueella ei ollut ollut paljoakaan vaikutusta itse uudistukseen, mutta hallituksen enemmistöstä tuli horjuva sen kutistuessa muutamaan kansanedustajaan. Ongelmaa lisäsivät kokoomuksen edustajat, jotka ilmoittivat äänestävänsä uutta uudistusta vastaan.
Jatkuvasti kutistuvasta enemmistöstä huolimatta hallitus oli sitoutunut puskemaan reformin läpi kustannuksista huolimatta, mutta kompromissin takia se ei voinut korjata perustuslain vastaisia kohtia ilman, että yksi kahdesta puolueesta tuntisi olonsa petetyksi, ja uudistus juuttui valiokuntaan. Lopulta kävi selväksi, ettei uudistus menisi sosiaali- ja terveysvaliokunnasta läpi. Hallitus viivytti välttämättömän ilmoittamista viimeiseen hetkeen. Pääministeri Juha Sipilä teki tämän dramaattisesti perjantaiaamuna kaksi viikkoa sitten.
Vaalitaisto alkoi heti
Tämä kaikki tarkoittaa tietenkin sitä, että keskusta ja kokoomus voivat nyt kampanjoida toisiaan vastaan vaaleissa. Heti hallituksen hajoamisen jälkeen puolueet tuomitsivat kaiken, mistä eivät pitäneet toistensa sotemalleissa. Keskusta ilmoitti, ettei halua enää ulkoistamispohjaista ”valinnanvapautta” ainakaan kokonaan. Kokoomus puolestaan ilmoitti, että se haluaa luopua maakunnista ja rakentaa sotemallinsa kuntien varaan. Tämän, ja muidenkin sosiaali- ja terveysuudistuksen osien suhteen, kokoomus on yksin – suurin osa muista puolueista on ilmaissut haluavansa aluepohjaista sotemallia.
Kumpikin puolue kosiskelee nyt demareita, etenkin keskusta, joka väittää innokkaasti että näiden soteuudistus sopisi helposti yhteen demareiden uudistuksen kanssa. Näin syntyisi punamulta, perinteinen hyvinvointivaltiota rakentava malli. Tiellä on kuitenkin vielä ongelmia, kuten ympäristösäädökset. Vihreät ja vasemmistoliitto haluavat tiukimpia säädöksiä, kun taas demarit, jotka haluavat hallitusta ainakin näiden kahden puolueen kanssa, ajavat myös tiukempaa linjaa kuin ennen. Keskusta ja kokoomus ovat lähteneet pelottelukampanjaan, jonka mukaan vasemmistopuolueet haluaisivat kieltää tai verottaa kuoliaaksi lihan, autot ja metsien käytön.
Riippumatta siitä, miten nämä kysymykset menevät, on silti selvää, että ainakin kulisseissa on käynnissä punamullan hierominen. Vasemmistoliitto, johon kuulun, pyrkii olemaan osa hallitusta varmistaakseen, että se pysyy lujana hyvinvointivaltion, ympäristön ja ihmisoikeuksien suhteen. Prosessista riippumatta olisi olennaista rakentaa hallitus, jossa kokoomus ei pysty edistämään toimimatonta ja kestämätöntä sotemalliaan.