Läsnä olemisen taito ja tahto. Ne nousevat ensimmäisinä piirteinä esiin pirkanmaalaisten muistellessa keskiviikkona kuollutta vasemmistoliiton entistä puheenjohtajaa Claes Anderssonia.
− Hän näytti hajamieliseltä. Käveli paikalle ajatuksissaan, katse maassa. Mutta kun hän nosti päänsä ja katsoi, hän oli 120-prosenttisesti läsnä, kuvaa artisti Kiti Neuvonen Claes Anderssonin tapaa kohdata ihmiset.
− Lahjakas hän oli, mutta niin tavallinen, ei yhtään ylpeä. Epätavallinen poliitikko, sillä hän jaksoi puhua ihmisten kanssa ja olla läsnä tavatessa, muistelee Veijo Laitinen, joka toimi Anderssonin puheenjohtajuuden aikaan Pirkanmaan vasemmistoliiton piirisihteerinä.
− Hän oli oikeastaan liian hyvä politiikkaan, pohtii puolestaan Sirkkaliisa Virtanen, joka teki puolueen alkuvuosina tiivistä yhteistyötä Anderssonin kanssa. Virtanen toimi tuolloin puheenjohtajana sekä vasemmistoliiton puoluevaltuustossa että Pirkanmaan piirissä.
Kyky kuunnella ja kohdata tekivät Anderssonista sillanrakentajan. Vasemmistoliiton ensimmäisenä puheenjohtajana hän luotsasi uuden puolueen rakennustyötä.
– Hän ei ollut autoritäärinen puoluejohtaja vaan kuunteleva. Puoluehallituksen kokoukset olivat keskustelevia, kuvailee Sirkkaliisa Virtanen Anderssonin tapaa johtaa vasemmistoliittoa.
Andersson luotti yhteistyön voimaan. Hän oli tunnettu ja arvostettu yhteistyökyvystään yli puolue- ja osapuolirajojen.
– Rakentava, sivistynyt, humaani ihminen Andersson oli. Hän tuli kaikkien kanssa toimeen. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, ettei arvostaisi Anderssonia, muistelee Sirkkaliisa Virtanen.
Paras kulttuuriministeri
Claes Andersson toimi vasemmistoliiton puheenjohtajana kahdeksan vuotta, vuoteen 1998 asti. Kansanedustajaksi hänet valittiin ensi kertaa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDL:n listalta 1987. Kansanedustajana hän toimi vuoteen 1999. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin uudelleen. Terveydellisten syiden vuoksi hän kuitenkin luopui kansanedustajan tehtävästään jo seuraava vuonna.
− Claes Andersson oli äärettömän empaattinen ihminen, aito, toiset huomioon ottava. Pidin häntä myös erittäin hyvänä ministerinä. Hän osasi antaa palautetta ja tunnustusta. Hänen kanssaan oli helppo tehdä yhteistyötä, muistelee Pirkanmaan vasemmistoliiton kansanedustajana 1990-luvun alussa toiminut Eila Rimmi.
− Hän oli tosi hieno ihminen, lahjakas ja tosi kiva. Kulttuuriministerinä parhaimpia tehtävässä ja kulttuuripiirien arvostama, muistelee puolestaan vasemmistoliiton ja SKDL:n pitkäikainen kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukonen 1990-luvun eduskunta-aikoja.
Vasemmistoliitto osallistui Paavo Lipposen ensimmäiseen hallitukseen, jonka kulttuuriministerinä Claes Andersson toimi 1995–1998. Sirkkaliisa Virtanen toteaakin Anderssonin olleen kulttuuriministeri isolla k:lla. Kulttuuripiirit arvostivat häntä, olihan Andersson itsekin taiteilija, runoilija ja jazzpianisti. Runojaan hän luki muun muassa Annikin runotapahtumassa Tampereella.
Kulttuuri kulki politiikan mukana. Kiti Neuvonen muistelee Anderssonia taitavana muusikkona, jolla oli säestäjänä hyvä kyky seurata laulajaa. Se mahdollisti pikakonsertit muun muassa vaalikiertueilla.
Yksi pikakonsertti pidettiin Näsinneulassa, jossa silloinen Euroopan parlamentin jäsen Marjatta Stenius-Kaukonen emännöi vasemmistoliiton europarlamenttryhmän jäsenpuolueiden vierailua.
− Paiskauduimme esiintymään ilman harjoittelua. Ennen esitystä ehdimme vain sopia laulut ja sävellajit. Esitys meni kuitenkin loistavasti, muistelee Neuvonen.