Osallistuin taannoin lapseni vanhempainiltaan. Opettaja kertoi, että tänä vuonna koko luokalle, joka on yhdysluokka, on tarjolla yksi tunti viikossa erityisopetusresurssia. Koko koulussa on kaksi erityisopettajaa töissä. Ääneen puhumme paljon ennalta puuttumisen ja varhaisen tuen tärkeydestä, joten miten on mahdollista, että Tampereen kaupungilla on varaa jättää kunnan oppilaat vaille näin perustavaa laatua olevaa, ennaltaehkäisevää tukea?
Kunnan talous on kuralla ja kaikilta vaaditaan tiukkaa säästökuria. Kuitenkin tiedämme lukuisista tutkimuksista, että parasta taloudenhoitoa on hyvä ennaltaehkäisy. Lastensuojelun tilastot puhuvat murheellista kieltään siitä, että korjaaviin toimenpiteisiin ajaudutaan yhä enemmän ja psykiatrialta kerrotaan, että jonot ovat pitkät ja lähetteet lisääntyneet.
Huumetilanne Tampereella on katastrofaalinen myös nuorten keskuudessa. Jos tutkimme hiukan näiden lasten ja nuorten taustoja, voimme huomata että haasteita on ollut nähtävissä usein jo varhain ja erityisesti koulussa. Jos oppimisvaikeuksiin ja psykososiaalisiin haasteisiin saisi tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi vankkaa tukea, monen nuoren elämä voisi suuntautua ihan toisin kuin nyt. Lähes kaikki lapset käyvät koulussa. Tästä syystä koulu on keskeinen paikka, jossa asioille voisi vielä tehdä jotakin, ennen kuin on liian myöhäistä.
Lasten ja nuorten palveluissa ja perusopetuksessa on asiantuntemusta ja tietotaitoa siihen, miten oppilaita voidaan auttaa. Inklusiivisesta opetuksesta on hyviä näyttöjä eri puolilla maata, mutta se edellyttää sitä, että meillä on ihmisiä sitä tekemässä. Erityiskouluja on lakkautettu, mutta onko niistä vapautunut resurssi oikeasti siirretty kouluihin ja laaja-alaiseen erityisopetukseen? Onko huolehdittu, että myös muuta oppilashuoltohenkilöstöä, kuten koulukuraattoreita- ja psykologeja, on riittävästi?
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE:n myötä meillä on kehitelty monia hyviä käytäntöjä, joilla voidaan auttaa lapsia ja perheitä. Yhteistyötä on viritelty eri toimijoiden kesken. Kaikki tämä hieno työ kuitenkin valuu hukkaan, jos peruspalveluiden laadukkuudesta ja riittävyydestä ei huolehdita.
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja laillistettu sosiaalityöntekijä.
Teksti on julkaistu myös Aamulehdessä 27.10.2019.