Vasemmistoliitto kokoontuu viikonloppuna puoluekokoukseen Kuopioon. Ulkopuolisille normaalisti kiinnostavin päätös puheenjohtajasta ei tässä kokouksessa tuota sydämentykytyksiä kenellekään, sillä istuva puheenjohtaja Li Andersson tulee jatkamaan toiselle kaudelle. Muu puheenjohtajisto tulee sen sijaan vaihtumaan, kun jokainen istuvista varapuheenjohtajista on jättämässä paikkansa. Puolueen jäsenille ja aktiiveille tärkeänä seikkana myös puoluesihteeristä tullaan käymään puoluekokouksessa kisaa kenties viimeistä kertaa, jos puoluesihteerin valinta päätetään kokouksessa siirtää puoluevaltuustolle.
Kokouksessa on tarkoitus hyväksyä puolueelle myös uusi tavoiteohjelma. Ennen kokousta on monien asiaan perehtyneiden huolena ollut, että ohjelman luonnos on tullut nähtäville aivan liian myöhään ja aivan liian keskeneräisenä. Riskinä on, ettei kolmensadan ihmisen kokouksessa ole mahdollista viimeistellä ohjelmaa ja sen lopullinen laadinta on jätettävä puoluevaltuustolle. Tämä tarkoittaisi huomattavan vallan delegoimista eteenpäin puolueen merkittävimmältä päättävältä elimeltä.
Nyt kun vasemmistoliitto on päässyt hallitukseen, johon on ladattu rutkasti toivoa, on tärkeää, että puolueen omat tavoitteet pysyvät ajantasaisina ja mielellään askeleen edellä. Vasemmistoliitto ei ole istuvan hallituksen määräävä voima, mutta hallitus edistää myös meille mieluisia tavoitteita. Tämän vuoksi puolueen omien tavoitteiden suhteen täytyy astua taas eteenpäin. Vasemmistoliiton tulisi olla kirittävä voima parlamentaariselle vasemmistolle ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle.
Yksittäisten kannatettavien vaatimusten ohella tavoiteohjelmalta toivon kokonaisvaltaista visiota siitä, mihin vasemmistoliitto haluaa Suomen ja maailman suuntaavan. Yksittäiset politiikkatoimenpiteet ovat sitä arkipäivän työtä, jolla jokainen rakentaa parempaa yhteiskuntaa. Onnistunut laajakatseinen ja johdonmukainen visio taas näyttää tietä sinne, mihin vasemmistolainen politiikka johtaa. Edistyksellisen vasemmiston ei tule edustaa pelkästään jotain, mikä jo nyt vallitsee, mutta vähän parempana. Sen sijaan sen täytyy luoda visio uudesta tavasta järjestää yhteiskunta, jossa nykyaikana ongelmia kylvävät rakenteet on voitu ylittää.
Kolme vuotta voimassa olevalle tavoiteohjelmalle nämä ovat suureellisia vaatimuksia. Vasemmiston pitää kuitenkin tottakai lähteä siitä oletuksesta, että etenkin hallituksessa olon aikana tavoitteita on mahdollista saada lävitse. Jokaisen tavoiteohjelman tulee ilmentää strategiaa ja visiota, johon vasemmistolainen toiminta tähtää. Politiikkaa tulee tehdä tässä ja nyt, mutta metsää ei saa myöskään kadottaa puiden sekaan.
Kirjoittaja on Vasen Kaistan varapäätoimittaja ja Pirkanmaan vasemmiston puoluekokousedustaja