Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Näin todetaan Suomen perustuslaissa. Tämän lisäksi yhteiskunnalla on velvollisuus edistää jokaisen oikeutta asuntoon.
Suomessa asunnottomiksi luetaan ulkona tai ensisuojissa nukkuvat, asuntoloissa ja majoitusliikkeissä asuvat, erilaisissa laitoksissa asuvat, vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa tiedossa, tilapäisesti sukulaisten tai tuttavien luona majoittuvat. Yli 70 prosenttia lukeutuu viimeksi mainittuun ryhmään.
Tampere on ollut mukana valtakunnallisissa hankkeissa, joissa asunnottomuutta on pyritty vähentämään ja siinä onkin onnistuttu melko hyvin. Tampereella kodittomien määrä on laskenut kymmenen viime vuoden aikana noin neljälläsadalla henkilöllä. Asunnottomuus on kuitenkin uudelleen kääntynyt kasvuun. Tarkkoja lukuja ei tiedetä, kaikki ilman asuntoa olevat eivät näy missään tilastoissa. Vuonna 2019 kerrotaan olevan reilut 300 asunnotonta henkilöä, heistä naisia 76.
Suunta on huono ja epäinhimillinen. Sen vuoksi jätin joulukuussa valtuustoaloitteen, jossa esitetään sekä asunnottomuuden ennaltaehkäisyä, että lisää asumispalveluita. Kohtuuhintaisille vuokra-asunnoille on muutenkin suuri tarve Tampereella. Niiden määrä ei viime vuosina ole lisääntynyt tavoitteiden mukaisesti.
Yksikin asunnon haluava asunnoton on liikaa. Jokainen voi kuvitella miten vaikeaa on etsiä työpaikkaa tai saada elämänhallintaa kuntoon ilman pysyvää tukikohtaa, josta käsin voi hoitaa asioitaan. On myös täysin epäinhimillistä, että Suomen sääolosuhteissa tälläkin hetkellä ihmisiä asuu ja nukkuu metsissä, puistoissa, ylipäätään ulkosalla. Näillä ihmisillä on monesti päihdeongelma ja voi vain kuvitella miten turvattomassa tilanteessa erityisesti ilman majapaikkaa olevat naiset ovat.
Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma. Sen taustalla on monia syitä, perussyynä eriarvoisuus. Toimeentulovaikeudet ja köyhyys voivat olla ylisukupolvisia, periytyviä tai syntyä monista eri syistä. Ihminen voi menettää riittävän toimeentulon sekä asuntonsa pitkään jatkuneen työttömyyden, sairastamisen, avioeron tai muun kriisiytymisen, usein pitkittyneen päihdeongelman seurauksena. Eriarvoisuus on lisääntynyt muun muassa Sipilän hallituksen sosiaali- ja työttömyysturvan leikkauksilla. Myös toimeentulotuen KELA-siirron aiheuttamat viivästykset tukien maksamisessa ovat vaikuttaneet osaltaan häätöjen lisääntymiseen.
Koska suurella osalla asunnottomista on päihdeongelmia, on heidän auttamisekseen Asunto Ensin -periaate äärettömän tärkeä. Tämä lähtökohta ei toteudu riittävästi. Tarvitaan lisää asuntoja, joita voidaan osoittaa sekä niille asunnottomille, joiden pyrkimyksenä on päästä päihdeongelmista ja kuntoutua sekä niille päihdeongelmaisille, jotka eivät pysty tähtäämään kuntoutumiseen. Tampereen asumispäivystyksen ja asumisyksikkö TASTU:n tilat Hervannassa Väkipyöränkadulla eivät ole riittävät. Ihmisiä on ollut jopa lattiamajoituksessa, mikä ei ole ihmisarvolle sopivaa, eikä naisille ole omaa asuinsuojaa, jossa heidän yksityisyytensä olisi suojattu. Aiemmin toiminut Naisten Suojakoti lopetettiin sen vuoksi, että asunnottomia naisia oli vain vähän. Tällä hetkellä jotkut ohjautuvat Ensi- ja turvakotiin, joka ei kuitenkaan ole oikea paikka näille naisille.
Olennaista on ymmärtää, että pitkään ilman asuntoa olleiden, usein päihdeongelmista kärsivien ihmisten kohdalla edes pelkkä asunnon järjestyminen ei riitä ratkaisemaan asunnottomuutta. Sen syyt voivat löytyä kaukaa ihmisen elämänhistoriasta ja sosiaalisista suhteista. Asunnottomuus on kodittomuutta, joka tarkoittaa enemmän kuin kattoa pään päällä. Se tarkoittaa usein yhteiskunnasta syrjäytymistä, yksinäisyyttä, osattomuutta, oman arvottomuuden tunnetta, aiempiin rankkoihin elämänkokemuksiin pohjautuvaa vaikeutta kiinnittyä tavalliseen arkeen ja kotiin. Kodittomuus on myös psyykkinen tila.
Keskeistä asunnottomuuden vähentämisessä ja torjumisessa on ennaltaehkäisevä työ. Kolmevuotisessa valtakunnallisessa Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmassa (AUNE) huomiota onkin kiinnitetty muun muassa asumisneuvonnan kehittämiseen, sekä asumissosiaalisen työotteen juurruttamiseen sosiaalityöhön. Tätä on syytä jatkaa, ja kehittää lisää toimia esimerkiksi asumisvalmennukseen, elämänhallinnan opetteluun, henkilökohtaiseen talousneuvontaan ja psyykkiseen tukeen. Vertaistuki on usein tehokas keino auttaa ongelmista uuteen alkuun.
Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu