Näkökulma, Suomi

AIRI KARJALAINEN

3.4.2021 klo 13:48

Myöhäiskeski-ikä on uusi vaihe elämässä

Eläkeikäiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Airi Karjalainen ehdottaa inhimillisen voimavarojen politiikan käyttöönottoa, mikä merkitsisi muun muassa 65–74 -vuotiaiden näkemistä osana työikäistä väestöä. (Kuva: Cai Melakoski.)

Pitkäikäisyyden jatkuvan kasvun myötä on yhä harhaanjohtavampaa puhua 65 vuotta täyttäneistä yhtenäisenä ryhmänä. Aivan kuten lasten ja nuorten ikäryhmässä on hyvin erilaisia ikiä ja kehitysvaiheita, niin myös virallisen eläkeiän jälkeen on useita erilaisia vaiheita – ja niitä on runsaasti enemmän. 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä on parhaimmillaan kolme perhesukupolvea. 65-vuotiaan elämä ja tarpeet ovat keskimäärin varsin erilaisia kuin 90-vuotiaan elämä ja tarpeet. 

Väestön terveyden ja hyvinvoinnin merkitys korostuu tavanomaisten talouskasvun indikaattoreiden rinnalla, niin politiikan tavoitteena kuin sen onnistumisen edellytyksenä. Ajatusmalli 15–64 -vuotiaasta ”työikäisestä väestöstä” on yhä useammassa yhteydessä aikansa elänyt. Runsaat kolme prosenttia kaikista (15–74-vuotiaista) työllisistä oli 65–74-vuotiaita vuonna 2019 ja ikäryhmän työllisyysaste oli 11,2 prosenttia. Tämä lukema on selvästi alempi kuin muissa Pohjoismaissa, esimerkiksi Ruotsissa 65–74 -vuotiaiden työllisyysaste oli 17,5 prosenttia vuonna 2019.

On  arvioitu, että mikäli viime vuosikymmenten kehitys jatkuu ja huolimatta siitä, että ikärakenne vanhenee, väestön suoritustaso nousee. Tämän vuoksi ikäajattelua onkin ehdotettu muutettavaksi niin, ettei 65–75 -vuotiaita kohdella vanhoina vaan myöhäiskeski-ikäisinä.

Tiedot löytyvät valtioneuvoston kanslian tilaamasta tutkimuksesta Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle. Tutkimuksen  on tehnyt Anna Rotkirch. Tutkimuksessa selvitetään syntyvyyttä, lasten määrää sekä ikääntyvän väestön määrää ja rakennetta. Tulokset osoittavat, että Suomen väestöpoliittinen kehitys erkaantui 2010-luvulla muiden Pohjoismaiden vastaavasta kehityksestä. 

Vanheneva väestö ei ole pelkkä kuluerä 

Ikääntyminen on haasteista huolimatta vauraiden ja hyvinvoivien maiden etuoikeus. Kun Suomi-neito kypsyy ja varttuu, hänellä on kaikki edellytykset ikääntyä tyylillä. Se tarkoittaa, että edistetään tervettä ikääntymistä läpi elämän, jotta tulevaisuudessa vanhukset olisivat entistä terveempiä ja toimintakykyisempiä. 

Meidän tulee arkielämässämme muuttaa käsityksiämme yli 65 -vuotiaista ihmisistä ja esimerkiksi muuttaa vakiintunutta määritelmää ”työikäisestä väestöstä”. Asennemuutosta kaipaa erityisesti työelämä. Kuinka työpaikat ottavat huomioon ikääntyvät työntekijät?

Vielä 1980 luvulla naureskelimme itänaapurimme iäkkäille vallanpitäjille. Mutta miltä näyttää nyt 2020-luvulla yhden maailman suurimman liittovaltion keskeisimmät ja näkyvimmät päättäjät. Entä Euroopan keskuspankin johtaja. He voivat olla poikkeuksia, eikä kaikista ikäihmisistä tule koskaan heidän kaltaisiaan ”tervaskantoja” mutta yhä enemmän on keskuudessamme hyvävoimaisia ja aktiivisia yli 70 -vuotiaita kansalaisia. Siitä kiitos kuuluu vuosikymmeniä jatkuneelle hyvinvointivaltion politiikalle.

Perinteinen ikään perustuva huoltosuhde on Suomessa edelleen yleisin ja usein ainut mittari väestörakenteen ikääntymisestä, vaikka se on riittämätön ja välillä suorastaan virheellinen. Sen vuoksi tarvitaan toisenlaisia mittareita ja politiikkaa. 

Inhimillisen voimavarojen politiikka huomioi jatkuvan oppimisen ja monipuolisen kehittymisen ja sitä tukevat koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka ulottuvat vauvasta vaariin. Maailman terveysjärjestö, WHO on julistanut 2020-luvun terveen vanhenemisen vuosikymmeneksi. WHO korostaa, että edellytykset terveelliseen ja osallistuvaan ikääntymiseen on luotava kaikissa ikäluokissa. 

Inhimillisen voimavarojen politiikka 65–74 -vuotiaille merkitsisi, että heitä lähestytään osana työikäistä väestöä, vaikka suuri osa heistä olisi eläkkeellä. Inhimillisen voimavarojen politiikalle on kysyntää, jos vaalikone kysyy kunnallisvaaliehdokkaalta ”pitääkö kaikille yli 65 -vuotiaille järjestää hoivakotipaikka”. 

Jatkuvan oppimisen periaatteen ulottaminen läpi elämänkaaren tukisi paitsi työllisyyttä myös hyvinvointia ja voisi pidentää terveiden elinvuosien määrää.

Vaikka elinajanodote on kehittynyt myönteisesti kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä ja erot sukupuolten välillä ovat kaventuneet, erot sosioekonomisten ryhmien välillä ovat sen sijaan kasvaneet. Tasa-arvoistavalle hyvinvointipolitiikalle on edelleen tilausta. 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.