Jätimme syyskuun kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen ilmastohaitallisen mainonnan kieltämisestä Tampereen kaupungin vuokraamilla mainospaikoilla. Samanlainen aloite meni taannoin läpi Helsingissä, ja Euroopan isoista kaupungeista ainakin Pariisi ja Amsterdam ovat jo aiemmin asettaneet ulkomainonnalle rajoituksia ympäristösyistä.
Mainonnan aiheuttamista kulutuspaineista on puhuttu jo vuosikymmeniä. Niin sanotut vastamainokset, eli mainosten parodiaversiot, ovat nykyisen kvartaalitalouden sykleissä mitattuna ikivanha kulutuskritiikin muoto. Ironisesti niitä saattaa nähdä painettuna myös vaateketjujen halpishuppareihin ja t-paitoihin. Onkin hämmentävää, että vasta nyt, 2020-luvulla, Suomessa on ensimmäistä kertaa rajoitettu mainonnan vapautta puhtaasti ympäristösyistä, vaikka ylikulutukseen lietsomisen ongelmat on tunnettu jo pitkään.
Toisaalta se on lohdullista. Ainakin osassa maata kulttuuri on jo kypsä harkitsemaan tällaisia vapaisiin markkinoihin puuttuvia toimia elinkelpoisen planeetan vuoksi.
Yhdeksi kysymykseksi jatkokeskusteluissa varmasti nousee se, millaiset tuotteet haluamme määritellä ilmastohaitallisiksi. Polttomoottoriautojen, naudanlihan ja ulkomaanlentojen mainonnan kieltäminen herättävät varmasti tunteita, mutta ne ovat päästövaikutuksiltaan melko yksiselitteisiä pahiksia. Ympäristön näkökulmasta myös vaatteiden, elektroniikan, ja BitCoinin kaltaisten energiasyöppöjen mainonta olisi syytä kieltää.
Viime kädessä voi kuitenkin olla vaikeampaa määritellä poikkeuksia kuin itse sääntöä. Millainen mainonta ei ole ympäristölle haitallista? Arkijärjellä ajatellen sellainen mainonta, joka ohjaa kuluttamaan aiempaa ympäristöystävällisempiä tuotteita. Mutta tässä törmätään ainakin kahteen uuteen ongelmaan. Ensinnäkin, mitä pidämme normina? Brasilialaisen naudanlihan vaihtaminen luomukinkkuun on ympäristöteko, mutta jos kasvispainotteisesti syönyt ihminen ostaa mainonnan seurauksena luomukinkun joulupöytään, se ei ole. Onko siis luomukinkun mainostaminen okei vai ei? Ja toiseksi: jos ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa kuluttaa enemmän kuin aiempaa tuotetta, se voi helposti johtaa isompiin haittavaikutuksiin kuin vanhassa tuotteessa pitäytyminen. Tämä paradoksi selittää osaltaan esimerkiksi energiankulutuksen kasvua energiatehokkuuden parantuessa: kun sähköstä ei enää joudu maksamaan itseään kipeäksi, on helpompaa jättää valot päälle.
Näen ongelmana myös sen, että mainostajat ovat nerokkaita myymään hyvää mieltä ja omaatuntoa. Hyväksymmekö esimerkiksi luomupuuvillavaatteiden mainostamisen vaateketjulta, jonka kassavirrasta ehkä prosentti tai pari koostuu hädin tuskin ketjun omat “kestävyyskriteerit” täyttävistä tuotteista? Tai jos kiellämme lentomatkojen mainonnan, mikä estää lentoyhtiötä mainostamasta kuluttajalle täysin vapaaehtoista päästökompensaatiota (taustalla kuva tunnetusta lomakohteesta)?
Viime kädessä kulutusta itsessään pitäisi vähentää radikaalisti ja nopeasti. Ei siis riitä, että tulevina vuosina vaihdamme puuvillavaatteet luomupuuvillaan, naudanlihan luomukinkkuun tai polttomoottoriautot hybrideihin; jos kulutuksemme kasvaa, tai edes jatkuu samalla tasolla kuin nykyisin, luomme aina vain uusia ympäristöongelmia nykyisten ongelmien tilalle tai päälle. Siksi kuluttamaan kutsuva mainonta ei koskaan ole ympäristön kannalta täysin ongelmatonta.
Ajattelen myös, että kuntatason poliittinen päätös ei tästä asiasta kanna kovin pitkälle. Iso osa mainonnasta tapahtuu muualla kuin kaupungin vuokraamilla ulkomainontapaikoilla: sosiaalisissa medioissa, televisiossa, radiossa – sanalla sanoen markkinaehtoisilla alustoilla. Niiden käytäntöjen muuttaminen vaatii kunnallisen päätöksenteon sijaan kansallisia, ehkä jopa ylikansallisia toimenpiteitä.
Varmaa on se, että niitä toimenpiteitä on tehtävä: kulutuspaineiden vähentäminen on pakko aloittaa jostain, sekä meidän itsemme että planeetan vuoksi. Kaikkein helpointa se on aloittaa vähentämällä turhaan ja tuhoisaan kulutukseen kutsuvia viestejä ympäristöstämme.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivatkommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.