Pompottelu, temppurata, viidakko. Kolme sanaa, jotka tuntuvat toistuvan usein keskusteluissa suomalaisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Avun etsimistä värittävät kokemukset epätietoisuudesta ja turhautuneisuudesta: Soitinkohan nyt oikeaan paikkaan? Toivottavasti tulin tällä kertaa oikeaan paikkaan.
Meillä Suomessa on monin tavoin mitattuna aivan erinomainen sosiaali- ja terveydenhuolto. Työntekijämme ovat koulutettuja ja valtavan ammattitaitoisia, monet asiakasmaksut määräytyvät tulojen perusteella ja palveluita kehitetään jatkuvasti. Vielä kun niihin palveluihin löytäisi ilman karttaa.
Erityisesti paljon palveluita tarvitsevat ovat vaarassa uupua yrittäessään saada tarvitsemaansa apua. Kun asiakkuuksia muodostuu useita eikä kokonaiskuva ole kenenkään hallussa, kokonaisuuden hallinta jää jo valmiiksi raskaassa elämäntilanteessa olevan yksilön vastuulle. Jos yksilöltä vielä sattuu väliaikaisesti tai pysyvästi puuttumaan vaativan toiminnanohjauksen taitoja, hän on kokolailla mahdottoman tehtävän edessä.
Tässä on kovaa vauhtia lähestyvällä sote-uudistuksella näytön paikka. Leveimmätkään hartiat eivät kannattele kokonaisuutta, joka on lukemattomista pienistä laatikoista kasattu. Siksi uudistusta suunnittelevien ja toteuttavien on uskallettava pitää mieli avoinna asiantuntemukselle ja osattava säännöllisesti vetäytyä tarkastelemaan kokonaisuutta: toimiiko tämä oikeasti?
Kuinka sitten rakennetaan sote, jossa asiakas on ihan oikeassa paikassa riippumatta siitä, mihin hän on tullut? Jos minulla olisi tähän tyhjentävä vastaus, en luultavasti ehtisi juurikaan kirjoitella kolumneja. Mutta selväksi on käynyt ainakin kaksi asiaa.
Avainasemassa ovat tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskukset. Niissä kokonaisuuden on oltava samaan aikaan riittävän tiivis ja riittävän huokoinen, jotta monimutkaisimmatkin ongelmavyyhdit saadaan ratkottua ihmisystävällisesti, moniammatillisesti ja pompottelematta. Lisäksi palveluketjut on suunniteltava ja palveluohjausta tehtävä niin, että niissä on inhimillistä järkeä. Jos palvelujärjestelmä testaa mieliala- ja päihdeongelmista kärsivien motivaatiota, olemmeko silloin edes perillä siitä, mitä yritämme hoitaa?
Olen itsekin ollut eksyksissä useamman kerran elämässäni. Eksyksissä ollessaan ei kaipaa juuri mitään niin paljon kuin sitä, että joku sanoisi: tulit ihan oikeaan paikkaan.
Kirjoittaja on sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä vasemmistoliiton varavaltuutettu ja aluevaaliehdokas Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivatkommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.