Maailma, Näkökulma

PIRKKO SEPPI

13.3.2022 klo 07:56

Isä Jumala itkee ihmistä

Ihmisiä kulkemassa tietä pitkin kantamusten kanssa.
Yli kaksi miljoonaa ukrainalaista on paennut sotaa. Pirkko Seppi kirjoittaa sodan järjettömyydestä todeten, ettei mitään viholliskuvia ei pidä luoda. Meidän on sopeuduttava yhteiseloon, siis työn ja tulosten jotenkin sopuisaan jakamiseen. (Kuva Pakolaisia odottamassa bussia Moldovan Palancan tullin luona on julkaistu EU:n väestönsuojelun ja humanitaarisen avun yksikön kansiossa Flickr-palvelussa lisenssillä CC BY-NC-ND 2.0)
Pirkko Seppi. (Kuva: Arja Kirkala)

Kuinkas kauan lehtien etusivut on nyt taas olleet täynnä otsikoita: Venäjä valmistautuu hyökkäämään. Ukrainan rajalla  joukot aseissa. Kiova ja Krim uhattuna. 

Ja länsi jo laskeskelee ja asemoi hävittäjiä ja asemiehiä. Hetkinen toki jo ehdittiinkin luulla, että moiset järjettömyydet ovat historiaa. Aivan pian  Vietnamin sodan jälkeen ei aseisiin hinguttu. Sodan kuvat telkkarista olivat niin vahvasti ihmisten mielessä.

Jos olisin Isä Jumala, niin nyt kyllä siunailisin ja harmittelisin, että mitenkä näin umpipöhkö  laji tulikin luotua. Laumaeläin, joka on väkivaltainen, itsekäs, kyvytön myötäelämään ja haluton yhteistyöhön ja jakamiseen. Vaikka lajin elinehto on nimenomaan yhteistyö, työn ja tulosten takaaminen kaikille tarvitseville. Yksinäinen lajin edustaja on pulassa, toimintakyvytön ja elinkelvoton. Siksi mitään viholliskuvia ei pidä luoda, vaan lajin on sopeuduttava yhteiseloon, siis työn ja tulosten jotenkin sopuisaan jakamiseen. Luomatta turhia rajoja.

Mutta nyt näyttää siltä, että vähäkin järki on karannut lajin päästä. Tarpeettomia rajoja rakennetaan, jakaudutaan klikkeihin, asuinpaikan, kielen rodun ja minkä ties muka uskonnon mukaan. Vaikka kaikkien tarpeet on tasan tarkkaan samat. Kehittyneissä maissa niin idässä kuin lännessäkin tavallisilla ihmisillä  on nykyään jo kaikki välttämättä tarvitsemansa asiat, eikä elämä olennaisesti muuttuisi, vaikka rajoja välillä vähän siirreltäisiinkin.

Isä Jumala laskeskelee Putinin kanssa panssariajoneuvoja ja toteaa ettei kalusto taida vielä ihan riittää koko lajin niittämiseen. Tuhansia kyllä saadaan hengiltä ja vielä useampia avuttomiksi raajarikoiksi.

Kun sodat on sodittu, voitettu ja hävitty, rakennetaan taas talot ja kaupungit, istutetaan raajarikoille tekojalat ja kädet, vaikka parasta olisi istuttaa koko kansakunnalle uusi nuppi.

Kun sodat on sodittu, niin kehitys jatkuu. Voittajat elpyvät kasvuun häviäjiä nopeammin. Mutta ainakin kehittyneissä maissa pärjääjien elintaso on sitä luokkaa, että sen nostaminen jo laskee elämänlaatua. Sotimalla kukaan ei koskaan voita eikä saavuta mitään.  Useissa maissa on jopa riittävä terveydenhoito (Suomi ei kuulu näihin), joten ei loppujen lopuksi ole  suurtakaan merkitystä sillä, minkä ideologian”mukaan  muka elellään ja olipa vallanpitäjän nimi sitten Putin, Biden tai Tsiu Tsau LI. Lännessä elintasoerot ovat isompia kuin idässä. Toiset pitävät sitä huonona, toiset hyvänä asiana. Toisten mielestä merkkituotteet turhakkeet ovat elämänlaatua , toisten mielestä saastetta.

Ajatteleekohan Isä Jumala, että kun se valuvika näihin nyt tuli tehdyksi, etteivät ne laumaeläiminä kykene keskittymään yhteistyöhön ja jakamiseen, vaan hankkiutuvat turhiin kilpailuihin ja tappeluksiin, niin pitäisiköhän laji niittää pois. Siihenhän ihmiskunta itsekin pyrkii. Keskinäisten tappelujen lisäksi pilataan ravinnonlähteet, metsät myrkytetään joet ja meret. Yhden pienen ihmiskunnan menettäminen on kovin mitätön vahinko. 

Avaruuden iankaikkisuudessa elelee toki fiksumpiakin olentoja, joten hyvästit eivät ole  haikeat tälle tollolle lajille, joka lajitoveriensa lisäksi tahallaan tuhoaa elinehtonsa planeetallaan. Eikä Isä Jumalan tarvitse kuin pikkuisen avittaa niin saadaan tämäkin planeetta kiertämään autiona ympyräänsä sammuvan aurinkonsa vierellä.

Kirjoittaja on akaalainen toimittaja.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.