Sosiaali- ja terveysalan työehdot, palkat ja työolot ovat tämän kevään keskustelun ytimessä. On ymmärrettävää, että hoitoala puhuttaa, mutta puhuttavaa on myös sosiaalipalveluiden ja muiden julkisten palveluiden työntekijöiden työehdoissa.
Sosiaalityössä on jo vuosia ollut pulaa työntekijöistä, erityisesti lastensuojelussa. Perkaan pulan syitä avaamalla, mitä sosiaalityön kentällä nyt tapahtuu.
Lastensuojelun kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut tasaisesti jo vuosia. Syitä tähän on monia, mutta puhutaan nyt lastensuojelun vaativimmasta työstä, eli huostaanotosta. Huostaanotto on lasten ja perheiden arkeen ja perhesuhteisiin sekä ihmisoikeuksiin ja perusoikeuksiin puuttuva toimenpide. Se on yksi vaativimpia sosiaalipalveluiden päätöksiä.
Huostaanottopäätöksen tekee Suomessa sosiaalityöntekijä. Miellekään toiselle sosiaalialan ammattilaiselle ei vastaavaa valtaa ole annettu. Sosiaalityöntekijän päätösvalta huostaanotosta vertautuu esimerkikiksi lääkärille annettuun pakkohoitopäätökseen. Kyseessä on siis sosiaalialan korkeakoulutetuille ammattilaisille annettu merkittävä päätösvalta. Huostaanottopäätös vaatii ammattitaitoa ja aikaa. Kumpaakin on nyt huonosti tarjolla. Lisäksi lapset ja nuoret kertovat, että heidän sosiaalityöntekijänsä voi vaihtua kymmeniä kertoja vuosien aikana. Lastensuojeluun tarvitaan pysyvyyttä. Sitä saa rahalla ja työehdoilla.
Tällä hetkellä muun muassa Tampereella lastensuojelun sosiaalityössä on paljon sosiaalityön kandidaatin tutkinnon suorittaneita, joilla on pätevyys sijaistaa sosiaalityöntekijää. Täysin pätevältä sosiaalityöntekijältä edellytetään maisterin tutkintoa. Osittain pätevien palkkaamisen syy on selvä, muita ei saada, koska palkka ja työolot ovat kehnot. Tämän korjaamiseksi sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan palkkaohjelma. Lastensuojelun sosiaalityöhön on saatava kokeneita ja päteviä sosiaalityöntekijöitä. Heitä saa rahalla. Lisäksi vastavalmistuneet sosiaalityöntekijät tarvitsevat aikaa ja tukea ammattilaiseksi kasvamisessa.
Ei ole lastensuojelussa työskentelevien epäpätevien sosiaalityöntekijöiden vika, että järjestelmä on mätä. Se voidaan korjata. Se on pakko korjata. Kyse on lasten ja perheiden perusoikeuksien toteutumisesta.
Lapset ja perheet ansaitsevat parasta laatua. Tuota laatua korkeakoulutetut ammattilaiset haluavat antaa, jos vain saavat siihen mahdollisuuden. Sosiaali- ja terveysalan palvelut ovat tasan niin hyviä kuin mitä niiden tekijät niistä tekevät. Yhtään palvelua ei ole, jos ei ole ammattilaisia. Pidetään meistä sosiaalityöntekijöistä huolta, me pidämme muista huolen.
Kirjoittaja on lähihoitaja, sosionomi ja sosiaalityön maisteriopiskelija sekä vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu ja Pirkanmaan aluevaltuutettu.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.