Annikin runofestivaali valtasi taideratikan

Tavanomainen ratikkamatka ei olekaan ihan tavanomainen. Tampereen taideratikassa kuullaan ensimmäistä kertaa esittävää runotaidetta. Luvassa on ”musaa ja runoutta” matkalipun hinnalla. Esiintyvä yhtye on nimeltään Pelle & Romantiks.

Odotamme Pyynikintorin pysäkillä klo 14 lähtevää taideratikkaa. Annikin Runofestivaali on luvannut tarjota matkustajille ”musaa ja runoutta” Pyynikintorilta Hervantaan ja takaisin. Aurinko paistaa kirkkaasti. Laiturilla on jokunen muukin odottaja. Pyysin mukaani kaksi taidetestaajaa kokemaan taidetta yhdessä, Samuli Huttusen ja Heini Ojalan. Ratikka tulee. Nousemme kyytiin.

Saksofonisti Sami Sippola ja basisti Ville Rauhala virittelevät jo soittimiaan keskimmäisessä vaunussa. Istuudumme lähelle soittajia, jotta varmasti näemme ja kuulemme kaiken. Lähdemme  toiveikkaina matkaan. Epäonnen perjantaina pitäisi jotakin mennä pieleen, mutta vielä näyttää hyvältä. Soittimet ainakin toimivat.

Kun taideratikka nytkähtää liikkeelle, saamme tietää, että Hervantaan päin mennessä soikin pelkkä instrumentaalimusiikki, runot puuttuvat. Ratikan sähkötaululle ei ole valitettavasti saatu virtaa. Tekniikka pettää, mutta emme silti tule pettymään. 

– Runoutta  saadaan kyllä vielä kuuluviin takaisin tullessa, lupaa festivaalin tuottaja Simo Ollila ja soittaa korjaajat paikalle Hervannan päätepysäkille.

Menomatkalla Hervantaan ratikassa tangotaan, jazzataan ja nauretaan

Saksofonisti Sippola ja basisti Rauhala aloittavat kahdestaan keikan musaosuuden. Tunnistamme tangon Punatukkainen tyttöni. Taidetestaajat hymyilevät. Ehkä etelän maissa matkustajat voisivat  alkaa vaikka tanssia ratikan käytävillä. Hämeessä katsellaan hillitysti ikkunasta ulos.

Seuraavaksi soittovuorossa on kansanomainen reipas ralli, Matka Timbuktuun. Se saa ratikkayleisön hieman lämpenemään raidetaiteelle. :  

– Matka Timbuktuun, matka Hervantaan – sama asia, basisti Rauhala huudahtaa, Matkustajia naurattaa. Ratikassa alkaa jo olla kepeä tunnelma.

– On mukavaa kun ihmiset tulevat hyvälle tuulelle raskaan, pitkän talven ja koronarajoitusten jälkeen. Olisipa matkalla aina tällaista, taidetestaajat  tuumaavat.

Saavumme Turtolaan. Taideratikkaan astuu lisää matkustajia. Soittajia vilkaistaan vain ohimennen. Pankkikortit piippaavat maksulaitteella. Keikkavaunussa alkaa olla jo ahdasta. Pyörätuolit vievät tilaa ratikkaestradilla. Silti soitto jatkuu, vaikkakin tiiviimmässä tunnelmassa.

Kun Bésame Muchon ensimmäiset sävelet alkavat soida, matkustajien joukosta nousee tuntematon laulajatar spontaanisti ja alkaa laulaa rohkeasti alkukielellä. Ääni on kaunis ja kantava. Aika ja paikka katoavat. Tilanne on odottamaton elämys arjen keskellä. Laulaja saa huudahduksia ja aplodit. Laulua olisi voinut kuunnella kauemminkin, mutta tämä on hetken taidetta. Ratikka pysähtyy. Ja matkustaja jatkaa taas matkaansa

Elvis elää Hervannassa

 – Kaikki paikallisethan tietävät, että ”Elvis elää Hervannassa, basistimme Rauhala kuuluttaa. Mene tiedä, mutta  kuulemme kuitenkin seuraavaksi Elvis Presleyn kuolemattoman kappaleen It’s now or never.

Soitto ja tungos ovat saaneet matkustajat aitoon keikkatunnelmaan. Jokunen alkaa jo huudella soittajille omia kappaletoiveitaan. Bändi esittääkin meille upeasti yhden yleisön toiveista. Kappale on Errol Garnerin unenomainen Misty.

Kappaleen viime soinnuilla saavumme Hervantaan. Elvistä ei näy. Jäämme jännittyneinä ratikkaan odottamaan keikan toista eli runoutta-osuutta. Esiintyjien ja järjestäjien lisäksi olemme ainoat, jotka matkustavat edestakaisen matkan. Iloisista ilmeistä päätellen taidetestaajat ovat tyytyväisiä tähän mennessä kuulemiinsa esityksiin.

Sähkömiehiä tarvitaan laittamaan sähköt kuntoon Hervannan päässä, jotta keikan runo-osuus voi lopulta alkaa. Matkustajat tulevat sisään ja täyttävät ratikan. Runoilija Toni Lahtinen asettuu paikoilleen.

Tungoksessa istuudun hetkeksi kirjailija J.K. Ihalaisen viereen kuullakseni paremmin. Ihalainen kertoo, että runoilija Lahtinen esiintyy bändissä taiteilijanimellä Pelle Romantika. Ihalainen kirjoittaa varmuuden vuoksi nimen lehtiööni. Alamme kuunnella hiljaisina.

–Aamulla koittaa pimeä, runoilija lausuu. Pelle Romantika esittää runoaan Elviksen musiikin säestyksellä. Emme tunnista kappaleen nimeä, vaikka se onkin tuttu, koska sanat ovat runoilijan. Vaikutelma on pysäyttävä. Tämä ei ole ihan jokapäiväistä. Yleisö näyttä hämmentyvän.

Runon ja musan kuunteleminen samanaikaisesti lähes täydessä ratikassa on haasteellista. Poimimme säkeen sieltä, toisen täältä. 

– Jossa syleilemme. Se puhuu kaikilla kielillä, runoilija jatkaa: Herkistymme. Kuulemme vain säkeet: Enkä osaa hymyillä ja Omenapuu. Osa sanoista hukkuu. Eikä sillä ole niin väliä. Tunnelma on tärkein. Saavumme keskustorille. Suurin osa matkustajista jää pois ratikasta.

– Keskustorilla alkaa runo Kevät. Nyt on vielä minuutti aikaa ennen Pyynikkiä, saksofonisti Rauhala kuuluttaa.  

– Oi, miten ihana onkaan kevät,  Pelle Romantika lausuu. Saavumme Pyynikintorin päätepysäkille. Poistumme taidetestaajien kanssa ratikasta auringon paisteeseen. Olemme runoilijan kanssa samaa mieltä. Kevät on ihana.

Taidetestaajan arvio keikasta

Taidetestaajista Huttunen joutuu lähtemään, mutta sanoo viihtyneensä keikalla.

–  Musiikki teki ihmiset iloisiksi. Iloa kaivattiin pitkän talven ja maskien jälkeen. Syntyi aito festivaalitunnelma. Varsinkin yllättävä tuntemattoman matkustajan laulu, voimakas ja spontaani, oli vau-elämys. Se oli ehdottomasti matkan kohokohta, taidetestaaja Ojala pohtii.

– Runoilijan osuudessa musiikki soi enemmän taustalla. Runoilijan puhe ei oikein kuulunut. Keskittyminen oli vaikeaa. Se ei tosin haitannut. Kiinnitin enemmän huomiota siihen, mitä ympärilläni  tapahtui. Siihen, miten ihmiset tulivat sisään ratikkaan – ihmisten reaktioihin ja kokonaistunnelmaan. Ihmiset tuli, ne hämmästyi ja sitten ne otti kuvia, taidetestaaja Ojala kiteyttää mietittyään hetken.

Pysäkillä kohtaamme 81-vuotiaan, entisen tamperelaisen, Marita Grönlundin, joka on Helsingistä asti käymässä omaistensa haudoilla Kalevankankaalla. Kun kysyn, mitä hän piti esityksestä Grönlund vastaa aidosti ihastuneena: 

– Miellyttävää meidän ikäisten, harmaapäitten jazzia. Tämmöstä sais olla useamminkin. Mun toinen nimi on muuten Annikki.

Annikin Runofestivaali järjestetään Annikin puutalokorttelissa jälleen 11.6.2022.  Annikki-OFF järjestetään 8.-10.6.2022. Tapahtumaan voi itsekin ilmoittautua tapahtumajärjestäjäksi omalla tapahtumalla. Tietoa löytyy tapahtuman sivuilta, linkki alla.

Artikkelikuvan kuvateksti korjattu 28.5.2022 klo 14.09.