Artikkeli: Kulttuuri, Tampere

24.5.2022 klo 11:44

Ratajätkiltä lakot eivät onnistuneet mutta vappua osattiin juhlia

Työväenmuseo Werstaan tuore näyttely Ratajätkät kertoo miehistä, jotka rakensivat meille nykypäivänä itsestäänselvän rautatieverkon. Rautatietyöläisen elämä oli liikkuvaa, eikä kovin hyvin palkattua. Liikkuva elämä teki myös järjestäytymisestä haastavaa. (Kuva: Wille Luosa)

Modernin ajan merkki, rautatie, saapui Suomeen Venäjän tsaarin pyrkiessä uudistamaan valtakuntaansa 1800-luvun puolivälissä. Tästä alkoi Suomessa rautateiden rakentamisen kultakausi, joka kesti toisen maailmansodan loppuun asti. Ratajätkät-näyttely Tampereen Työväenmuseo Werstaalla kertoo rautatiet rakentaneiden miesten elämästä.

Näyttelyn valokuvista vastaan katselevat auringonpaisteessa siristelevät tuimat työläiset. Ratajätkän työ oli raskasta, vaarallista ja heikosti palkattua, mutta tarjosi monelle maaseudun köyhän perheen pojalle elannon ja mahdollisuuden itsenäiseen elämään.

Näyttelyssä on esillä runsaasti työvälineitä ja valokuvia siitä, miltä ratatyömailla näytti ja miten esimerkiksi lapiomiehet, kivimiehet, kiskottajat ja sukeltajat tekivät työtä liikkuvilla ratatyömailla. Urakkapalkkaa saavat miehet suosivat nopeita rakennuskeinoja turvallisuuden kustannuksella. Esimerkiksi silloinen räjähteiden käyttö sai kivenmurikat lentelemään parhaimmillaan kilometrin päähän räjäytyspaikalta.

Rautatietyö oli liikkuvaa

Rautateitä pitkin kulkivat tavaran lisäksi myös ideat. Werstaan näyttelyssä erityisen kiinnostava osuus ovat rautatietyöläisten työväenliikkeen järjestäytymisestä kertovat valokuvat ja kertomukset.

Vaikka ratajätkillä oli hyvinkin punainen maine, oli näyttelyn mukaan työväenliikkeen toiminta ratatyömailla hapuilevaa. Työntekijät vaihtuivat tiuhaan koska monelle ratatyömaa oli vain väliaikainen työ, josta siirryttiin jonkin ajan jälkeen parempipalkkaisiin töihin teollisuuspaikkakunnille. Esimerkiksi lakkojen järjestämisessä eivät paikallisjärjestöt aina onnistuneet ja vaatimukset kahdeksan tunnin työpäivästä ja työolojen parantamisesta eivät edenneet kuten ammattiyhdistysaktiivit olisivat halunneet.

Työnteon lisäksi näyttelyssä on esillä monia tarinoita ratajätkien asumisesta, perhe-elämästä ja juhlista. Työmaat olivat liikkuvia, mikä tarkoitti että perheensä mukaan ottaneet rakensivat usein väliaikaisasuntoja, joissa perhe asui kunnes oli taas aika vaihtaa paikkaa. Pieni palkka riitti yksinelävälle miehelle, mutta perheellisten miesten elämä oli tiukempaa. Naisille kun oli työmahdollisuuksia rautateillä vain vähän ja satunnaisesti.

Kuitenkin kun oli juhlan aika, ei tarjoilussa kitsasteltu. Esimerkiksi vappua varten juhlatoimikunta hankki tarjolle sata appelsiinia, kolme kiloa kahvia ja 20 kiloa pullaa.

Kokonaisuutena näyttely on monipuolinen ja elävä kosketus aiheeseen, jota harva tulee edes ajatelleeksi kulkiessaan junalla paikkakunnalta toiselle.

|||

Ratajätkät-näyttely pohjautuu myös Werstaan museonjohtajana toimivan Kalle Kallion väitöskirjatutkimukseen, josta on julkaistu myös samaniminen kirja. Näyttely kestää Työväenmuseo Werstaalla 08.01.2023 asti.

Werstas on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11–18. Pääsy Werstaalle on maksuton.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.