Yle uutisoi eilen, että talousprofessorien mukaan ”Vaalikampanjoiden velkapuhe on ”hysteeristä” ja ”harhaanjohtavaa”.
Allekirjoitan tämän. Nythän on keskustelusta tuntunut jäävän kokonaan pois se fakta, että kaikilla valtioilla on aina tietty määrä velkaa. Voisi sanoa, että näin kuuluukin olla nykyisessä taloussysteemissämme. Ihminen on keksinyt rahan, pankit, velat, korot. Niillä viitataan tavaroiden ja palveluiden arvoon. Hyvin moni suomalainen pelkää valtionvelkaa niin paljon, että näkee sen yhtä isona uhkana kuin ilmastokriisin.
Palataan nyt hetkeksi realiteettien pariin. Ilmastokriisi, luonto ja kaikki eläimet, ihminen mukaan lukien, ovat olemassa riippumatta meidän luomistamme valtion ja rahan mielikuvista. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä ei ole matrix. Tililläsi on (toivottavasti) luku, joka vastaa digitaalisessa muodossa olevaa omaisuuttasi. Sinulla voi olla käsin kosketeltavia seteleitä, kolikoita ja kortteja. Nämä materiaalit ovat olemassa, mutta rahan käsite itsessään on ihmisten kollektiivisesti keksimä. Aikoinaan on vaihdettu tavaroita ja palveluksia keskenään arvon mittaamiseksi. On neuvoteltu siitä, montako oravannahkaa saadaan korvaukseksi vaikkapa kultakorusta. Ajan saatossa rahan arvo ja ulkomuoto ovat muuttuneet.
Vaalien alla usein maalataan kuvia velan vähentämisestä ja lisäämisestä. Konteksti on välillä asiantuntijoidenkin mukaan hukassa. Mihin rahaa käytetään? Onko se sijoitus, joka hyödyttää yhteiskuntaa pitkällä aikavälillä? Tällä hetkellä elämme maailmassa, jonka ruoria ohjaa virnistelevä merirosvo nimeltään Kapitalismi. Ylikulutamme paljon asioita, jotka unohdamme pian tai joita emme koskaan käytä. Teemme politiikassa pikaratkaisuja, joilla tilkitsemme vuotavaa laivan pohjaa reikäisillä nenäliinoilla, vaikka meidän tulisi kunnostaa koko pohja yhteisvoimin.
Otan esimerkin. Jos lisäämme jälkikäteen hissejä ja ramppeja vanhoihin taloihin, menetämme rahaa korjaukseen, joka ei välttämättä palvele kaikkia ihmisryhmiä yhtä hyvin. Jos taas panostamme esimerkiksi teiden ja risteysten tasoittamiseen, mahdollistamme valtion, jossa monet ihmisryhmät, kuten vanhukset, vammaiset ihmiset ja lapsiperheet pääsevät turvallisemmin osallistumaan yhteiskuntaan. Näin voimme saada lisää työvoimaa ryhmistä, jotka eivät nyt pääse liikkumaan vapaasti ja samalla säästämme terveydenhuoltomenoissa kompastumisten ja kaatumisten vähentyessä. Tällainen suunnittelu myös inspiroi pyöräilykulttuurin lisäämistä Suomeen, mikä edistää kansanterveyttä ja onnellisuutta. Myös ilmasto kiittää. Voilà! Sijoitus onnistui.
Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun professori Mikko Puhakka ei anna pisteitä Suomen velkakeskustelulle. Hän toteaa, että keskustelu on epätäsmällistä ja sen seurauksena harhaanjohtavaa ja pitäisi keskittyä ennemmin tarkastelemaan velan suhdetta kokonaistuotantoon ihmisten pelottelun sijaan.
Niinpä. Valtionvelka on työkalu, joka ei nollaudu. Tämä ei tarkoita, ettei velalla olisi väliä. Se tarkoittaa, ettei kansaa saa pelotella puolueen vaalivoiton saamiseksi valikoimalla rusinat pullasta omassa kerronnassaan. Tilaisin yhden kokonaisen pullan ja laten kauramaidolla, kiitos.
Kirjoittaja on Pirkanmaan vasemmiston kansanedustajaehdokas ja aktivisti.